Tiedän kyllä, mihin olen elämässäni, 35 vuotiaana naisena, kahden lapsen äitinä, päätynyt. Hetkittäin tunnen hyvinkin selväjärkisesti tietäväni myös sen, miten olen tänne joutunut. Tämän blogin tarkoitus on olla minulle eroterapiaa, joten koen tarpeelliseksi aloittaa alusta. Täytyy mennä kauas, peräti 12 ihmisvuoden taakse. Ja koska kauas on pitkä matka, en tiedä muistanko enää kaikkea.

Ja jos muistankin, muistanko oikein? Muistanko, mitä todella tapahtui, miltä minusta todella tuntui - vai ovatko muistoni värittyneet kaikilla niillä nykyisillä tunteilla, joita tämän matkan takia - tai sen ansiosta - kannan kuin kivireppua matkassani. Teen parhaani, ja yritän olla objektiivinen. Toivon, että muistojen polkua kulkiessani ja siitä kirjoittaessani löytäisin itsekin jotain uutta. Ja erityisesti: toivon sydämestäni löytäväni jotain vanhaa, jotain kadotettua siitä minuudesta, joka minulla silloin oli.

Näytös 1: Kohtaaminen

Tapasin hänet töissä. En kiinnittänyt häneen juurikaan mitään huomiota. Hän oli hiljainen, syrjäänvetäytyvä, vähäpuheinen suomalainen mies. Minua 12 vuotta vanhempi. Ei erityisen komea, lyhyt, vähän pönäkkä. Hän ei pukeutunt mitenkään siististi. Hänessä ei ollut mitään erityistä. Minä en huomannut häntä. Hän huomasi minut. Ja hän oli päättänyt saada minut omakseen.

Elin tuohon aikaan, 23 vuotiaana, naimattomana, lapsettomana naisena varsin huoletonta elämää. Minulla oli tuore poikaystävä, kiva pieni omistusasunto ja nuori dobermanni. Urheilin paljon, pidin huolta ulkonäöstäni, nautin elämästä täysin siemauksin. Olin saanut ensimmäisen oikean vakinaisen työpaikkani, joka vastasi koulutustani. Elämä oli helppoa. Kävin töissä, harrastin, kävin kuntosalilla, ulkoilutin koiraa ja koulutin sitä ahkerasti. Viikonloppuisin toisinaan kävimme baarissa, ystäviä oli riittävästi, vaikka olin asunut pienellä paikkakunnalla vasta vuoden.

Hän huomasi minut. Hän aloitti piirittämiseni satunnaisilla baarikohtaamisillamme. Laitoin asian humalan piikkiin. Hän alkoi tuoda töissä kahvipöytään keksejä, jäätelöä. Tuli lounaskutsuja. Tuli ystävällisiä sähköposti- ja tekstiviestejä. Työmatkoilta hän saattoi tuoda minulle viinipullon tuliaisiksi. Työkaverini tiesivät kuukausia ennen minua, mistä on kyse. He kertoivat miehen olevan ihastunut minuun. Minä naureskelin moisille puheille.

Satunnaisella baarireissulla se sitten tapahtui. Löysin itseni suutelemasta tätä miestä, kuukausien piirittämisen jälkeen. Muistan kertoneeni hänelle, että rakastan poikaystävääni enkä aio häntä jättää. Syystä, jota en tänäkään päivänä tiedä, ajauduin salasuhteeseen. Sen jälkeen vauhti oli kova. Juna meni kiitäen, eikä sitä saanut pysäytettyä. Tuli pitkiä metsässä kävelyitä koiran kera, makkaran paistoa nuotiolla ja nokipannukahveja. Yhä tiheneviä mökkiviikonloppuja kaukana erämaassa ilman sähköä tai juoksevaa vettä. Tuntikausien keskusteluja, syviä katseita, lämpimiä kädenpuristuksia. Minä olin rakastettava, minä olin täydellinen, minä olin ihanin nainen päällä maan. Ja minä rakastuin.