Sain esikoiseni joulukuun puolivälissä 2008. Olin ihan sopivan ikäinen äidiksi. Raskauteni oli sujunut upeasti, minulla ei ollut mitään vaivoja, pystyin urheilemaan loppuun asti. Synnytys käynnistyi luonnollisesti ja sujui nopeasti ja vaivattomasti loppuun asti. Meillä oli nyt kaksi koiraa. Dobermannin lisäksi talossa oli saksanpaimenkoirauros. Mies hangoitteli sen ottamista vastaan, mutta sain tahtoni läpi.

Laitokselle hän toi kimpun ruusuja. Valokuva-albumissa hieman lihonut keski-ikäinen mies istuu keinutuolissa norjalaisvillapaitaan pukeutuneena pieni nyytti sylissään, silmät onnesta kosteina. Tuore äiti on entisissä mitoissaan sairaalasta lähtiessään, toipuu nopeasti, opettelee elämää vauvan kanssa. Vauva edestä, vauva takaa, vauva istuu ja vauva makaa.

Vauva ei ole kaikista helpoin vauva. Se huutaa kaiket yöt, nukkuu parin tunnin pätkissä, pitää äitiään elävänä tuttina ja nukkuu mieluiten tissi suussa. Sillä on mahanpuruja. Äiti imettää, yrittää ainakin. Tupakointi alkaa uudelleen kahden vuoden tauon jälkeen. Äidin hermot ei vaan kestä, tarvii tupakkia. Isä ei polta, ja vähän motkottaa äidin tupakoinnista. Vähän vain, ja leikillään enemmänkin.

Ristiäiset on pienet ja ihanat. Isän poika, kohta jo aikuinen, ei vaivaudu paikalle. Uudella äidillä on siitä niin paha mieli. Isän puolen kummi oli vähän hankala keksiä - isällä nyt ei ole sellaisia sukulaisia tai ystäviä, joita voisi pyytää. Äidin puolen suku tulee kaukaa juhliin. Isän puolelta tulee kaksi ihmistä. Juhlat on pienet ja kauniit. Poika saa nimekseen Veikko. Hyvä suomalainen nimi, äiti valitsi. Isä hyväksyi mukisematta. Hyvä suomalainen nimi.

Lupaustensa mukaan isä pysyy kotikulmilla eikä tee pidempiä työmatkoja. Osallistuu vauvan hoitoon, herää yöllä jopa antamaan tuttipulloa, että äitikin saisi nukkua. ÄIti on kärttyinen, se on väsynyt. Vauva-arki ei ole niin ihanaa, kuin olisi voinut kuvitella. Koirat kuitenkin ottaa vauvan hyvin vastaan, hyviä uutisia. Äiti käy vaunulenkeillä tietä pitkin, metsään on hankala vaunujen kanssa mennä. Isä kulkee välillä metsästämässä, joskus syödään kauriinpaistia tai jänistä. Hirvimetsälle ei jouda,  vauva vie niin paljon aikaa.

Lama iskee niskaan. Rahaa on vähemmän. Firmalla ei ole töitä. PItää yrittää keksiä jotakin. Aina sitä jotain keksitään. Laajennetaan rakennushommiin, kunnostetaan vaikka taloja, ne on nyt niin halpojakin. Vauva kasvaa, se alkaa nukkua paremmin. Kesä on lämmin. Äiti kouluttaa kahta koiraa, kuljettaa vauvaa mukana treeneissä. Treenaa takapihan pellolla sen mitä pystyy. Käy jotkut kisatkin kesän päälle. On muutama hyvä ystävä, jotka voi katsoa vauvaa jos on tarvis. Miehellä on niin paljon töitä, pakko yrittää kun on lama. Äiti palkkaa lapsenvahdin, että pääsee pari kertaa viikossa iltaisin urheilemaan. Jossain vaiheessa koirat ei enää olleet öitä sisällä. Äiti kyllä haki ne aina sisälle syömään ja seurustelemaan

Tulee syksy. Vauva istuu vaunuissa ja katsoo, kun äiti ripustaa pyykkiä narulle. Se nauraa. Ihana vauva! Veikko on jo iso. Koirat juoksee pihalla. Äitiysloma meni äkkiä. Työnantaja ilmoitti, että ei ole enää töitä, joihin palata, lopputili tulee kun äitiysloma loppuu. Äitiä pelottaa ja masentaa. Entä jos töitä ei löydykään, kun on se lamakin. Äiti ei halua jäädä kotiin vauvan kanssa. Kauas maaseudulle. Pitää päästä vähän tuulettumaan, ulos, muihin kuvioihin, aikuisten ihmisten keskusteluihin. Mies kannustaa tekemään, niin kuin hyvältä tuntuu.

Lehdet tippuu puista. On ollut jo pakkasta. Maa on kuurassa. Työhakemuksia on laitettu vetämään muutamia. Kolme haastattelupyyntöäkin on tullut. Äiti on toiveikas. Onhan hänellä hyvä koulutus ja työkokemus ikävuosiinsa nähden, kyllä niitä töitä löytyy. Hän etsii kauempaakin, kyllä ne asiat järjestyy varmasti. Äiti haravoi. Pihlajasta tulee lehtiä maahan, marjoja on hirveän paljon. Tarhasta ei tulekaan kuin yksi koira. Toinen makaa turkki kuuraassa maassa.

Nuorempi, viiden vanha, narttu on kuollut.