Tänään on päivälleen vuosi siitä, kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia. Tasan päivä siitä, kun tajusin, millaista elämäni on. Kun käsittämätön verho katosi silmieni edestä ja yhtäkkiä näin raadollisen todellisuuden. Järkytyin. Silloin aloin tutkia narsismia.

Sen jälkeen olen, viimeisen vuoden aikana, lukenut kaikki pienestä kunnan kirjastosta saatavilla oltavat asiaa sivuavat kirjat. Olen ostanut huutonetistä omaksenikin muutaman. Kaikille joita aihe koskettaa, tai muuten vain kiinnostaa, suosittelen lämpimästi teosta nimeltä Sata tapaa tappaa sielu. Sitä lukiessa tuntui useamman kerran siltä, kuin olisi lukenut pätkiä omasta päiväkirjastaan.

Tänään en pääse tarinassani eteenpäin. Omistan tämän kirjoituksen narsismille ja ennen kaikkea sille, miten se on ilmennyt parisuhteessani. Alle kootut tekstit eivät ole omaa tuotostani, vaan kopioitu lähinnä Narsismin Uhrien tukisivuilta sekä tääältä. Omat ajatukseni aiheeseen liittyen olen kirjoittanut väliin kursivoituna. Erityisen painoarvoisen asian olen lihavoinut.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html

Narsistin moraali muuttuu sen mukaan, mikä häntä itseään milloinkin parhaiten palvelee. Narsisti tahtoo nähdä kaikki asiat subjektiivisesti, eikä hän vaivaudu miettimään asioita muiden ihmisten näkökulmasta. Narsisti pitää itsestäänselvyytenä sitä, että muut ihmiset tottelevat häntä. Ja saa raivokohtauksen, jos joku kieltäytyy tottelemasta.   Vaikka narsistit voivat näennäisesti pitää muista ihmisistä, vuorovaikutussuhteet eivät pääse kehittymään aidoiksi, sillä narsistilla on jo omat ennalta omaksutut mielipiteet muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Näin ollen narsisti ei koskaan tosissaan kysy, kuinka joku ihminen voi, koska hän tietää kaiken etukäteen. Loppujen lopuksi narsisti on tuskin edes kiinnostunut toisten asioista, ellei asia koske narsistia itseään.

Narsisti rakastaa moralisoida kyllä itse kaikkea ja kaikkia, kunhan se ei kohdistu häneen itseensä tai omiin tekoihinsa. Narsistille on tyypillistä toimia moraalin vastaisesti, kun hän siitä hyötyy. Hän perustelee usein toimintaansa sillä, että teko on oikeutettu jos siitä ei jää kiinni. Kyllä. Narsisti voi pysäköidä invapaikalle tai suoraan oven eteen. Hän voi varastaa toisen tavaraa ja lyödä sen leikiksi. Hän voi ajaa humalassa, ilman turvavöitä, ylinopeutta. Edes lapsille ei tarvitse laittaa turvavöitä. Vaikka narsisti loukkaisi läheistään mutta on omasta mielestään toiminut parhaansa mukaan, hän ei ole mielestään velvollinen kokemaan syyllisyyttä. Hän ei osaa pyytää todellisesti anteeksi, sillä empatiataidon puuttuessa hän ei kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan tai näkemään omaa syyllisyyttään.

 

Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan. Tämä on vieläkin minulle vaikeaa ymmärtää. Narsisti ei todellakaan ole aidosti pahoillaan, eikä kadu. Hän on tunnekylmä sosiopaatti, jota itseään ei voi loukata siten, kuin muita tavallisia ihmisiä.

Narsistilla on tapana loukata jatkuvasti läheisiään vähättelemällä, piikittelemällä ja arvostelemalla. Tämä koskee myös narsistin lapsia, pieniäkin lapsia. Narsistilla on aina sanottava viimeinen sana. Narsistin kanssa käytyä keskustelua tai kinastelua ei voi voittaa. Narsistin päätä ei voi kääntää. Narsisti voi toimia myös hienovaraisemmalla tavalla. Hän toivoo, että vastapuoli tuntisi olonsa arvottomaksi, vaikka tällainen tunne on hänellä itsellään sisimmissään.

Alun perin vitsiksikin tarkoitetut kommentit ovat julmia, mutta mitään itseensä kohdistuvaa leikkipuhetta hän ei kykene ymmärtämään tai sietämään. Hän voi loukkaantua verisesti jopa sellaisestakin arvostelusta, joka ei häntä koske, jos hän itse uskoo että sillä on täytynyt viitata häneen. Tämän olen saanut kokea monta kertaa ihan henkilökohtaisesti. Narsisti suuttuu ja loukkaantuu mitä ihmeellisimmistä asioista, joilla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Hänellä on vahva harhainen kuvitelma siitä, että kaikki muut ihmiset puhuvat hänestä, kadehtivat häntä jne. Hän kuvittelee olevansa muidenkin ihmisten maailman keskipiste.

Narsistin käsitys elämästä on hyvin kielteinen. Hän löytää asiasta, kuin asiasta huonon puolen, valittaa ja arvostelee sekä on itse aina vakuuttunut siitä, että suoriutuisi mistä tahansa tehtävästä paremmin. Milloin nopeammin, upeammin, siistimmin, asiantuntevammin, kustannustehokkaammin…Kritisointi kohdistuu kaikkeen ja lähes kaiken aikaa; milloin maailmaan, työpaikkaan, perheeseen, ystäviin ja sukulaisiin. Usein narsisti ei kuitenkaan kykene tarjoamaan mitään konkreettista tapaa asioiden parantamiseksi, mutta julistaa oikeuden olla aina oikeassa. Narsistimieheni osasi tehdä putkityöt paremmin kuin koulutuksen omaava putkimies ja vastaavasti sähkötyöt paremmin kuin koulutuksen omaava sähkömies. Hän on matemaattisesti lahjakkaampi kuin kukaan muu. Koska hänen kielitaitonsa on surkea, hän onnistui kääntämään sen niin, ettei ole viitsinyt opetella kieliä, koska niiden osaaminen on turhaa ja tarpeetonta. Kaikki itseään pidemmälle koulutetut ihmiset, minä mukaanlukien, hän vähätteli nenäkiinni kirjassa istuviksi mukafiksuiksi, joilla on vain kirjatietoa, mutta jotka eivät osaa tehdä käytännössä yhtään mitään. Hän osaa KAIKEN.

Narsisti syyttää toisia sekä itsensä ja perheensä ulkopuolisia seikkoja siitä, että muut tekevät arjesta kaoottista ja epäloogista. Hän ei ymmärrä vasta-argumentteja perheeltään vaan vaatii oman näkemyksensä vaalimista. Kaikesta pahasta olostaan hän syyllistää läheisiänsä. Toisen huomioonottamista, kiinnostusta, hellyyttä ja läheisyyttä tai vapautunutta ilmapiiriä ei ole juuri ollenkaan tai ollenkaan. Tämä kappale kannattaa lukea kahteen kertaan. Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin oli ongelma mikä hyvänsä, syy on AINA jossain ulkopuolella, ei koskaan hänessä itsessään. Milloin huonoissa työntekijöissä, laiskoissa esimiehissä, taidottomissa tumpeloissa tai ymmärtämättömissä tosikoissa - ei hänessä. Ei koskaan. Hän ei myönnä olevansa väärässä tai tehneensä virheitä.

Narsistin mielestä hänen omat ongelmansa ovat suurempia kuin kenenkään muun. Hänen työnsä on arvokkaampaa, vastuullisempaa, haastavampaa ja siten rasittavampaa kuin muiden, häntä ei ymmärretä tai hän kohtaa muuten vain kohtuuttomia vastoinkäymisiä ja siten hän on oikeutettu olemaan jatkuvasti pahantuulinen. Tällaisten tuntemuksien ja väitteiden ei tarvitse olla kuitenkaan todellisia: narsisti saattaa yksinkertaisesti kokea, että myös kaikki hänen negatiiviset kokemuksensa ovat suurempia kuin toisten. Narsisti vaipuu yleensä muihin maailmoihin silloin, kun toiset haluavat kertoa hänelle ongelmistaan. Hän kuuntelee uhriaan mielenkiinnolla ainoastaan silloin, kun hän kokee hyötyvänsä tästä jotenkin. Muiden kokeman onnistumisen tunteet hän vähättelee, aliarvioi ja mitätöi sitä raivoisammin mitä enemmän ne tuntuvat satuttavan hänen omaa heikkoa itsetuntoaan. Tämäkin on kuin suoraan minun elämästäni. MInun työni on turhanpäiväistä istukselemista perseellään, josta selviytyisi koulutettu apinakin. Lisäksi, kun minä olen menestynyt omalla alallani ikääni nähden todella hyvin, hän oli aina pohjattoman kateellinen siitä ja teki kaikkensa mitätöidäkseen työni, ammattitaitoni ja osaamiseni. Hänen työnsä, oli se mitä hyvänsä, on aina vaikeampaa, vaativampaa ja henkisesti ja fyysisesti rasittavampaa. Hänen vapaa-aikansa on kallisarvoisempaa kuin muiden. Muiden harrastukset ovat turhanpäiväistä ajanhukkaa, hänen hyödyllisiä ja likimain bisneksiä.

Kaikki narsistin rakkaussuhteet ovat täynnä syyllisiä ja syytettyjä, uhreja ja syntipukkeja. Ne toistavat edetessään samankaltaista kaavaa: palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi ja koti taistelukentäksi jossa eletään onnen ja vihan rajua vuorovetoa. Narsisti pönkittää heikkoa egoansa draamalla. Oikeassaolon pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riitelyn tarve, tunteettomuus, kosto ja henkinen sekä fyysinen väkivalta ovat keinoja peittää jatkuva kumppanin menettämisen pelko. Usein uhri kuvittelee, että tilanne muuttuu, jos hän saa poistettua ”pahat jaksot”. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä kaksi puolta muodostavat narsistin kokonaisuutena, eikä ole mahdollista poistaa toista poistamatta kumpaakin.

Parisuhteessa narsisti on kuherrusvaiheen jälkeen laskelmoiva, kylmä ja välinpitämätön kumppaninsa tarpeista. On tavallista, että narsisti saa kumppaninsa luopumaan vaivihkaa ystävistä, sukulaisista ja harrasteista manipuloinnin ja painostuksen avulla. Uhri ei usein itsekään ymmärrä, miksi on luopunut itselleen tärkeistä asioista. Narsisti kostaa uhrin itsenäisyyspyrkimykset. Tästä loistavana esimerkkinä esimerkiksi minun vähäinen tallilla käytetty aikani - minulla oli yhtäkkiä jotain OMAA johon hän ei päässyt vaikuttamaan. Se oli hänelle liikaa.  Hän ei välttämättä tee riitaa suoraan aiheesta, vaan jostakin mitättömästä aiheen ulkopuolisesta seikasta. Riidan toistuessa joka kerta uhrin lähtiessä tai palatessa takaisin esimerkiksi ystäviensä luota, uhri vähitellen luopuu oman ajan käytöstä välttääkseen jatkuvaa selkkausta. Näin todellakin tapahtuu. Sitä ei itse vain huomaa. Vähitellen oma käytös muuttuu ja luopuu koko siitä elämästä, joka ennen tätä järjetöntä suhdetta oli. Siitä on tullut ns. normaalia! Jälkeenpäin narsisti voi kuitenkin väittää, ettei hän koskaan ole kieltänyt uhria oman ajan käyttämisestä. Koska narsistin vaikutuskeinot ovat uhriin epäsuoria, uhrin on niitä vaikea havaita ja ymmärtää.

Jatkuva varuillaan olo, narsistin lukeminen, tulkitseminen sekä omien sanomisten varominen rasittaa uhria. Rasittaa enemmän, kuin siinä hetkessä voi kuvitellakaan. Vasta kun narsisti poistuu kotoa, tuntuu, että voi hengittää vapaasti. Muistan aina, kun tulin esim. kuntosalilta kotiin oltuani tunnin poissa, kuinka paljon minua ahdisti ja pelotti, kun tiesin, että mies on naama rutussa ja alkaa samantien valittamaan siitä, että minä vain harrastelen. Mielistelin häntä. Olin tekopirteä ja iloinen, yritin saada aikaan hilpeää keskustelua. Hullua, mutta totta.

Narsisti on kateellinen ja kilpaileva. Muiden menestyksestä hän ahdistuu ja kokee sen uhkana omalle minuudelleen. Ks. aiempi mainintani minun työstäni....Kumppanin saavutuksista hän saattaa iloita silloin jos hän katsoo saavutuksen nostavan hänen omaa arvoaan. Silloin narsisti saattaa kehuskella puolisonsa saavutuksilla muille mutta haukkua ja mitätöidä kaikki saavutukset silti kotona. Näin myös tapahtui. Hän kehuskeli siskolleen, että hänen vaimonsa onkin niin ja niin hienolla tittelillä varustettu, mutta kotona kuitenkin muisti ivailla siitä, että kaikenmaailman nimikkeillä sitä tuollaisia kirjaneroja paiskataankin. Hän on käytökseltään, arvoiltaan ja ajattelutavoiltaan ristiriitainen ja impulsiivinen. Narsisti loukkaantuu myös helposti, on vihamielinen, pinnallinen ja epäluuloinen kaikkea ja kaikkia kohtaan. Epäluuloinen, kyllä. Aina, jos kerroin jostain puolitutusta tai tutusta ihmisestä ja siitä, miten oli kiva jutella ja nähdä tms., hän onnistui kyllä kääntämään asian päälaelleen. Hän kertoi minulle myös suoranaisia valheita yhteisistä tuttavistamme ja siitä, mitä nämä ovat minusta muka sanoneet. Jälkikäteen olen uskaltanut ottaa asioita puheeksi ihmisten kanssa ja saanut kuulla, miten asia todella oli. Hän on vainoharhainen ja ajattelee kaikista muista pahaa. Narsistia on usein verrattu myös kameleonttiin, joka tarjoaa uhrilleen oikeat sanat ja teot oikeaan aikaan hyötyäkseen tilanteesta mahdollisimman paljon. Hän kykenee aistimaan toisen mielialan ja odotukset. Hän virittäytyy valmiiksi oikealle aaltopituudelle vaikuttaakseen muihin haluamallansa tavalla. Muiden on vaikea käsittää, kun olen kertonut miehestäni sen totuuden, jonka minä olen nähnyt. Hänhän on niin mukava ja vähän ujo ihminen! Hän osaa esittää monenlaisia rooleja. Eri rooli löytyy kotiin, ystävien kanssa istuttuun iltaan, työpaikalla alaisten eteen ja työpaikalle yhteistyökumppanin eteen. Näistä viimeisin, tuo ns. perseennuolentamoodi on kaikista vastenmielisintä katsottavaa sille, joka tietää, millainen ihminen todella on kyseessä.

Narsisti kokee, että hänellä on ikuinen oikeus yli muiden. Siten kaikista säännöistä, oikeuksista ja velvollisuuksista pitäisi voida poiketa hänen kohdallaan. Hän on aina jonon ensimmäinen tai hänellä on etuoikeus olla jonottamatta. Kiellot ja käskyt eivät päde hänen mielestänsä koskaan hänen kohdallaan. Ks. aiempi viittaukseni kohdassa narsistin moraali - häntä eivät lait, säännöt ja asetukset koske! Narsisti ottaa myös kunniaa sellaisistakin asioista, johon hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Silloin kun joku onnistuu, hän kerää kunnian itselleen tai korkeintaan sanoo "me teimme tämän hienosti", vaikka hän ei olisi tehnyt itse mitään. Silloin kun joku menee päin seiniä, hän ei KOSKAAN sano "meidän" tehneen tätä huonosti, vaan syy on aina ulkopuolella. Aina.

Narsistin on vaikea toimia ja olla yksin. Koska häneltä puuttuu tervettä narsismia, hän tarvitsee ympärillensä ihmisiä, jotka ovat omien puutteidensa ja heikkouksiensa vuoksi valmiita antamaan hänelle ihailua ja palvontaa. Tätä olen ihmetellyt monta kertaa. Kaikissa narsismia käsittelevissä jutuissa puhutaan siitä, miten narsisti tarvitsee ns. narsistisen lähteen, joka pönkittää hänen heikkoa egoaan. En tänä päivänäkään koe itse olevani heikko ihminen. Toki olin meidän tavatessa nuori, herkkä ja sinisilmäinen. Palvoin miestäni ja tein kaikkeni, että hän olisi tyytyväinen ja onnellinen. Kun lakkasin tekemästä näin, kaikki muuttui. Sen jälkeen hän hallitsi minua vain henkisellä pelolla. Omien etujensa ajamiseen muiden kustannuksella hän muodostaa oman joukon hännystelijöitä. Miehelleni nämä ovat aina olleet jotenkin häntä heikommassa asemassa olevia: joko palkollisia tai jotain puolituttuja puliukkoja, jotka ovat käyneet tekemässä hänelle hommia pikkurahaa vastaan. Hän on nauttinut suuresti siitä, että saa huutaa pää punaisena itseään vanhemmalle ihmiselle, kuinka "vitun tollo" tai "saatanan tyhmä" tämä on, kun joku asia on tehty hänen mielestään väärin - ts. eri tavalla kuin HÄN olisi sen tehnyt. Joukko on elintärkeä narsistille, sillä se vahvistaa narsistia siten, ettei tämä masennu. Narsisti nostaa joka paikassa ihmisten keskuudesta suosikkeja ja syntipukkeja sen mukaan, saako narsisti heiltä ihailua vai tarvitseeko hän jonkun syyllisen kantamaan vastuuta narsistin teoista. Ks. aiempi viittaukseni siihen, mitä suhteessamme tapahtui. Olin ensin suosikki, koska ihailin häntä. Kun lakkasin ihailemasta, minusta tuli syntipukki.

Parisuhteessa narsisti hyötyy puolisostaan samalla tavalla, kuin muista hännystelijöistä. Hyöty voi olla esimerkiksi taloudellista, ammatillista tai henkistä hyötymistä. nellMinun kohdallani se oli kaikkia näitä. Ensinnäkin todellakin maksoin myös hänen elämisensä. Toisekseen tein hänen yhtiöilleen monta vuotta ilmaiseksi töitä- säästö useita satoja euroja kuukaudessa. Ilman kiitoksen sanaa. Moitteita ja vaatimuksia kyllä oli senkin edestä. Henkinen hyötyminen oli juuri sitä pönkittämistä alkuunsa. Ja lopulta, olinhan minä myös ilmainen patja ja panopuu. Puoliso on narsistille esine, joka on hänen omaisuuttansa ja siihen on rajaton käyttöoikeus. Puolison ajatuksilla, tunteilla, haluilla ja mielipiteillä ei ole mitään merkitystä; päinvastoin ne häiritsevät häntä. nelNimenomaan näin. Puoliso häiritsee narsistia, jos hän yrittää esim. keskutella tai kertoa jostain itselleen tärkeästä asiasta. Narsisti ei kuuntele, tai saattaa ihan konkreettisesti esim. lähteä pois tai vastata puhelimeen. Narsisti ei todellakaan vastaa puolison puheluihin ainakaan siinä vaiheessa, kun puoliso on syntipukki. Eikä soita takaisin. Jos hän puhuu toista puhelua, saat koputtaa vaikka päivän. Muistan, kun yritin soittaa, kun epäilin Hertan tukehtuvan. Hän puhui toista puhelua. Soitin, suljin, soitin, suljin - varmasti kymmenen kertaa. Hän ei voinut lopettaa toista puheluaan. Se oli niin paljon tärkeämpää. Kaikki muu oli itseasiassa tärkeämpää kuin minä ja lapset. Kaikki. Narsistisuhteessa puolisolla ei ole tilaa henkiseen kasvuun ja muutokseen. Narsisti voi estää puolisoltaan kaiken toiminnan, joka palvelee hänen omia tarkoitusperiään riippumatta siitä, tuottaako se puolisolle henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Näin mieheni todella yritti toimia. Hän yritti parhaansa mukaan estää kaikki harrastukseni. Ihmeellistä, todella ihmeellistä, mutta minä en suostunut luopumaan niistä. Hän ei tullut sovittuina aikoina esim. katsomaan lapsia, että olisin päässyt lähtemään vaikkapa jumpalle. Pyysin jonkun muun lapsenvahdiksi sen sijasta. Jälkikäteen ajatellen se varmasti sai hänet raivon partaalle: hän ei voinut kontrolloida minua eikä saada minua pysymään kotona, vaikka ei tullutkaan sovitusti paikalle.

Narsisti toimii päällepäin edustavasti ja moitteettomasti. Siksi häntä on vaikea myös epäillä väärinkäytöksistä. Hän kykenee kääntämään asiat ja näkökulmat ympäri siten, että syyt ja vastuut kohdistuvat aina johonkin toiseen henkilöön. Tätä ei voi liikaa korostaa. Narsisti puhuu mustankin valkoiseksi. Hän onnistuu todella taitavasti keskustelun kulkiessa kääntämään asian niin, että loppujen lopuksi MINÄ olin se, joka pyysi anteeksi sitä, että hän oli ollut neljä päivää ryyppäämässä. Uskomatonta, mutta totta. Narsisti on mestaripuhuja, joka voi vakuuttaa jopa uhrinsa siitä, että kaikki muut paitsi hän ovat aina väärässä. Narsistin pelaa henkisellä väkivallalla ja aggressiolla. Henkinen väkivalta on nimenomaan se avainsana. Koin käsittämättömän syvää pelkoa ja ahdistusta ilman, että mies oikeastaan koskaan varsinaisesti uhkaili minua. Uskomatonta, mutta totisinta totta. Väkivallassa on usein kyse siitä, että väkivallan tekijä uhkaa uhria, jotta tämä herättäisi uhrissa pelon tunteita. Väkivalta on keino hallita toista ihmistä. Ne joilla sosiaalista älykkyyttä on vähän, kallistuvat jopa fyysiseen aggressioon. Narsisti ei näe omaa osuuttaan asioiden etenemisessä, eikä siten myöskään mieti tekojensa seurauksia.

Narsistilla on kovat luulot, huono itsetunto, jatkuva huomionkipeys ja tarve ihailuksi tulemiseen. Positiivista huomiota saadakseen hän on valmis tekemään ihan mitä tahansa. Jopa negatiivinen huomio on hänelle parempi vaihtoehto, kuin se, ettei hän saa huomiota lainkaan osakseen. Nyt kun eroa on tehty jo näin kauan ja osaan katsoa asioita objektiivisemmin, kaikista pahinta todella entiselle miehelleni oli se, kun en välittänyt vähääkään. Kun en vastannut hänen tekstiviesteihinsä edes siinä vaiheessa, kun niitä tuli 15 tunnin sisään. En välittänyt. Hän ei onnistunut enää liikuttamaan minua, ei edes suututtamaan. Se on pahinta, mitä voit narsistille tehdä.

 

 

Jotta potilaalla voidaan diagnosoida narsistinen persoonallisuushäiriö, tulee hänellä toteutua vähintään viisi kohtaa seuraavista DSM IV-luokituksen kohdista jotka ovat:

1. Henkilöllä on suuret käsitykset itsestään, hän voi liioitella lahjoillaan ja saavutuksillaan sekä odottaa perusteettomasti muiden pitävän häntä ylivertaisena.
2. Henkilö keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
3. Henkilö uskoo olevansa jotenkin erikoinen ja ainutlaatuinen, kokee että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt ja instituutiot, joiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä.
4. Henkilö vaatii korostunutta ihailua.
5. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja saamaan toiveensa täytettyä
6. Henkilö käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.
7. Henkilöllä on empaattisuuden puute: haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita tai eläytyä niihin.
8. Henkilö on usein kateellinen muille tai uskoo myös muiden kadehtivan häntä.
9. Henkilö on ylimielinen, hänellä on röyhkeä käytös tai asennoituminen.

Mieheni täyttää näistä kohdita kohdat 2 sekä 4-9. Mahdollisesti myös 1 ja 3, mutta niistä en voi olla varma.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä puuttuvat oireet, jotka ovat liitetty normaalisti mielenterveysongelmiin. Tämän takia vakavastikin häiriöstä kärsivää henkilöä on vaikea tunnistaa psyykkisesti sairaaksi. Narsisti saa usein terrorisoida hyvin pitkään epäsosiaalisesti kaikkia ympärillä oleviaan, ennen kuin häntä voidaan pitää psyykkisesti ongelmaisena.

Mieheni totesi minulle kesällä, että hän on aina ollut TUNNEVAPAA. Kertokaapa hyvät ihmiset, mikä se sellainen tunnevapaa ihminen on. Minä olin ihmetellyt kaikki ne vuodet, mikä tässä on niin outoa. En tajunnut, että mies ei ole oikeasti terve. Pidin häntä alusta asti huonokäytöksissenä ja huonosti kasvatettuna, joka ei osaa tervehtiä muita, ei katso silmiin puhuessa, ei sano kiitos eikä näkemiin eikä hymyile. Todellisuudessa hän oli täysin empatiakyvytön, kylmä ja laskelmoiva ihminen. Uuden hännystelijäporukan edellisen kyllästyttyä hän hankki - ja hankkii edelleen - aina rahalla ja tavaralla. Kaikki hänen ihmissuhteensa, myös omiin aikuisiin lapsiinsa, toistavat samaa kaavaa: vika on AINA muissa. Hän arvostelee kaikkia, myös omia lapsiaan, oli kyse mistä hyvänsä. Hän on kateellinen ja hänellä on pakottava tarve olla aina parempi ja oikeassa.

 

Näihin sanohin. Hyvää Uutta Vuotta 2016, lukijat rakkaat. Toivon, että vuodatuksestani on ollut jollekulle saman tapaisessa suhteessa elävälle apua, jotta osaisi laittaa asioita oikeaan perspektiiviin ja näkisi mikä on normaalia. Toisaalta toivon yhtä vilpittömästi, että ne lukijat, joilla on normaali parisuhde ja normaali kumppani vierellään, osaisivat tämän luettuaan arvostaa sitä enemmän.

Palataan ensi vuonna. Silloin toivottavasti pääsen kertomaan teille siitä, mitä tapahtui liki vuosi sitten helmikuussa. Sen jälkeen, kun olin aloittanut tämän blogin kirjoittamisen.

En ehkä ole kertonut, mutta minä rakastan runoja ja runoutta. Uuden vuoden kunniaksi laitan tähän alle suosikkirunoni. Se on tosi pitkä, mutta siinä on hirvittävän hyvä sanoma. Lue se ajatuksella <3

 

Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, 

naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.

Sait toiset perintötekijät, 

suunnista niiden mukaan, 

oma lukunsa on jokainen, 

oman biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa, 

kolmiyhteisyys itse kukin.

 

Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä, 

ihmiskuvausta ei, 

ja näytelmässä johon jouduit 

saat ihmiskuvasi tehdä yksin, 

hyvin, hirveän yksin. 

Älä yritä miellyttää muita, 

hukut muiden virtaan, 

joskus ajastaan jäljessä oleva 

voi olla edellä aikaansa. 

Pahinta mitä ihminen itselleen teki 

on että hän väärensi itsensä.

 

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä: 

punikit, juutalaiset, romanit, 

nyt tuli individualistin vuoro. 

Ei yksi voi olla niin kuin kaikki, 

eivät useimmat kaikistakaan ole 

vaikka luulevat olevansa 

tullakseen hyväksytyksi.

 

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin, 

ole ihmisen puolella, 

rakkauteen kuuluu ystävyys, 

ystävyyteen rakkaus, 

eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan, 

ei lapsi, ei mies, ei nainen. 

Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin, 

se on annettava eteenpäin: 

ainoa silta toiseen ihmiseen 

on virittyminen toisen mukaan.

 

Kun lapsen saat, katso malli sieltä 

missä vaisto vielä on tallella, 

katso lintua, kissaa, oravaa. 

Ihminen, luonnosta vieraantunut, 

puhuu toisin kuin tietää, 

hänen on paha olla. 

Mutta ihmisen poikasella on ohut iho, 

ei höyheniä, ei karvaa, 

se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

 

Ei elämäntaitoa voi opettaa, 

se on opeteltava itse 

hitaina hitaina vuosina, 

ja kun jotain luulet oppineesi, 

vuodet käyvät lentämään. 

Kai se on niin tarkoitettu: 

juuri kun vieras alkaa viihtyä, 

tulee hyvästelyjen aika. 

 

Elämä toteutuu meissä, 

nainen työssä ja lapsissa, 

ei kenenkään tarvitse lähteä 

itseään toteuttamaan. 

Paljoa et tarvitse:

hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset, 

järjestys on tämä 

jotta luopuminen helpottuisi.

 

Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 

kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut, 

se vastaa kyllä kun maltat odottaa, 

joskus vuosien, 

joskus vuosikymmenien perästä.

- Helena Anhava -