Kun tapasimme miehen kanssa, hänen yhtiöidensä asiat hoiti tilitoimisto. Laskut hän maksoi itse. Hinta tälle oli 500-600 euroa /kk. Kun muutin miehen luokse asumaan, hän ehdotti, että minä voisin tehdä tuon työn ja hän maksaisi saman minulle. Minulla oli sivutoiminen toiminimi, joka tuotti erilaisia toimistopalveluita ja ajatus tuntui hyvältä. Raha jäisi yhteiseen talouteen.

Kun esikoinen oli pieni, muistan työn teon määrän. Palkollisia yhtiössä oli parhaillaan 15 ja palkkojen laskenta kahdesti kuussa, verottajan kuukausi- ja vuosi-ilmoitukset ja muut pakolliset asiat veivät paljon aikaa. Tein töitä kiltisti ja yhtiö maksoi asianmukaisen korvauksen.

Suurinpiirtein vuonna 2011 yhtiön rahatilanne heikkeni. Minun laskuni jäivät maksamatta. Lopetin laskuttamisen, työt tein toki edelleen kuten ennenkin. Loppujen lopuksi tämäkin oli vain yksi miehen monista tavoista ottaa kaikki hyöty irti ympärillään olevista ihmisistä. Minä olin ilmainen tilitoimisto, siivooja ja lapsenvahti. Hänen kaverinsa olivat pääsääntöisesti tavalla tai toisella hänen orjiaan - milloin missäkin ilmaisisa talkoissa mukana.

Kevättalvella 2015, kun aloitettiin se kuuluisa Uusi Yritys meidän suhteessa mies sanoi, että pitäisi korvata minun työstäni jotain. Sovittiin, että muutama satanen kuussa. Tein laskut. Eräpäivät oli maaliskuussa, mutta rahoja en saanut. Kun olin kesällä potkaissut miehen pihalle, hän yllättäen maksoi erääntyneet laskut.

Sitten tuli heinäkuu ja vaatimus siitä, että tilinpäätös pitää saada valmiiksi heti, vaikka aikaa olisi ollut lokakuun loppuun asti lainsäädännön puitteissa. Minä tein kiltisti mitä mies käski. Vielä käytin hänellä kotona paperit ja töissä skannasin hänelle sähköpostiin, jotta saisi helposti pankkiin ja muualle toimitettua.

Elokuussa laitoin maksumuistutuksen maksamattomista laskuista, joita oli kertynyt noin 1 500 euron edestä. Mies ilmoitti ykskantaan, ettei maksa minulle mitään. Minä ilmoitin, että jos en saa maksua, vien saatavani ulosoton kautta perittäväksi.

Nyt elämme tammikuun 15. päivää vuonna 2016. En ole saanut penniäkään rahaa. Sen sijaan olen käynyt asian kanssa käräjillä. Hän riitautti laskut ja väitti, että on yhtiö on korvannut minun työni vaihtokaupalla. Väite oli aivan päästä keksitty ja kerroin sen käräjillä. Hän ei tietenkään vaivautunut tulemaan sinne paikalle. Todellisuudessa hän tiesi itsekin, ettei voisi tulla samaan tilaan minun kanssani käsittelemään asiaa. Minä olisin pystynyt käyttäytymään täysin asiallisesti ja kertomaan faktat tyynesti ja todistamaan väitteeni. Hän taas ei olisi pysynyt pelihousuissaan eikä hänellä ollut mitään todisteita keksittyjen juttujensa tueksi. Käräjänotaari kehoitti minua hoitamaan asian sopimalla, koska muuten luvassa voisi olla pitkä ja raskas prosessi ja suuret oikeudenkäyntikulut. Minua pelotti, ja suostuin.

Tein sovintoehdotuksen yhtiölle. Mies hylkäsi sen 90 %:sti. Tällä kertaa hän vaati, että lumilinkoa käytetään kuittamaan pääomasta 1300 euroa. Hän väitti, että lumilinko on ollut minun käytössäni koko sen hallinta-ajan. Surullista ja samalal huvittavaa: minä en osaa käyttää sitä linkoa. En ole tähän päivään mennessä koskaan käyttänyt sitä. Talvi on ollut vähäluminen ja linko on seissyt samoilla sijoillaan siitä asti, kun mies lähti. Kyseinen summa oli ensinnäkin lumilingon uushankintahinta. Kone on 3-4 vuotta vanha. Kirjoitin vastineen miehelle, jossa mainitsin tämän asian. Ilmoitin myös, että en suostu miltään osin kuittausvaatimukseen, koska meillä on 07 2015 allekirjoitettu sopimus, jossa lukee, että kyseinen kone kuuluu kiinteistön kauppaan.

Yritän sisuuntua. Yritän pitää puoleni. Se on raskasta. Olen antanut niin paljon periksi miehelle, kun en jaksa. Hän käyttää vahvaa pelottelutaktiiikkaa, joka todellakin toimii minuun. Ja väsystystaktiikkaa - minä en jaksa riidellä loputtomasti eikä kukaan muukaan jaksa. Paitsi hän. Hän jaksaa riidellä niin kauan, että selviytyy voittajana - ainakin omasta mielestään. Hän ei koskaan, ikinä, häviä. Ei missään. Kerroinhan teille jo seurapeliesimerkin ja mitä tapahtui, kun hän oli häviöllä. Hän ei ole kilpailuhenkinten tai voitonhaluinen. Hän on hullu. Hän on kykenemätön näkemään itsessään mitään pienimpiäkään puutteita. Vika on AINA kaikissa muissa ihmisissä. Ei koskaan hänessä. Hän ei ole aidosti pahoillaan ikinä eikä pyydä anteeksi, koska hän ei pysty tuntemaan eikä ajattelemaan, miltä toisesta ihmisestä voi tuntua. Joskus olen ajatellut, että narsisti on jonkunlainen psykopaatti. Mieleltään sairas ihminen, joka elää ihmeellisessä kuplassa.

Olen ajatellut vuoden aikana todella monta kertaa, olenko minä itse kenties narsisti. Tai hullu. Olenhan minäkin omalla tavallani hankala ihminen. Olen äkkipikainen. Miehen kanssa vietetyt vuodet ovat saaneet minut kummalliselle puolustusasemalle. Olen huomannut sen vasta Karin kanssa. Otan ihan tavallisia sanomisia syytöksinä ja arvosteluna ja lähden turhan herkästi hyökkäyskannalle puolustaakseni itseäni. Tiedostan, että en ole täydellinen. Voisin olla rauhallisempi, kiltimpi ja empaattisempi. Mutta hullu minä en ole. Tunnen iloa ja surua, osaan olla pahoillani toisen ihmisen vastoinkäymisestä. Osaan pyytää anteeksi, jos olen aiheuttanut riidan tai mielipahaa. Jokaisessa terveessäkin ihmisessä on narsistisia piirteitä. Se lienee tavallaan osa itsearvostusta tai hyvää itsetuntoa, miksi sitä kukakin haluaa sanoa.

En ole vielä vienyt sitä vastinelappua hänelle. Toivottavasti tänään uskallan jättää sen postilaatikkoon. Epäilen, että hän väittää lappua väärennetyksi.

Kun äsken kirjoitin siitä, miten paljosta olen antanut hänelle periksi, taidankin seuraavan kirjoitukseni omistaa lasten elatusmaksuille. Niistäkin kertyy melko pitkä tarina ja se on kutakuinkin yhtä uskomatonta kuin koko tämä sotku.