Raha mietitytti minua paljon. Laskin tarkalleen nettopalkkaani, lainan lyhennyksiä, juoksevia kuluja. Tein käytännön ratkaisuja. Vaihdoin roska-astian pienempään, lopetin kaikki lehtitilaukset. Totesin, että hevosiin ei olisi varaa ja mietin, mitä ihmettä niiden kanssa teen. Luojan kiitos oli kesä ja laidunkausi - hevosten pitäminen omalla pellolla oli ilmaista. Raskain sydämin tein päätöksen ja laitoin molemmat hevoset ylläpitoon. Vanha ruuna pääsi tätiratsuksi lähelle ja nuoren tamman kohtalo oli vielä auki. En voinut ajatella myyväni kumpaakaan mahtavaluontoisista ja terveistä eläimistä. Pelasin aikaa ylläpitosopimusajatuksella: vuoden päästä olen viisaampi ja tiedän mitä tehdä.

Oli ilmeistä, että minun oli pakko vaihtaa auto. Autoon liittyykin miehen loputonta kiusantekoa hyvin kuvaava tarina.

Kyseinen saksasta tuotu Mersu oli ollut alunperin miehen yhtiön nimissä, koska siihen sai siten täydet bonukset vakuutuksiin. Verot ja vakuutukset olin tästä huolimatta maksanut itse. Kun mies osti yhtiölle uuden auton, hän siirsi Mersun vakuutukset itselleen - ja koko auton omiin nimiinsä. Mainittakoon, että hän ei sitä autoa maksanut, vaan minä. Koko kevään Mersu oli enemmän tai vähemmän remontissa ja mies ajoi sillä - minä ajoin yhtiön autolla töihin.

Autot vaihdettiin kesäkuun lopussa. Heinäkuun 10. päivä mies laittoi minulle tekstiviestin: Mersu on ajokiellossa, verot on maksamatta. Minä sain uskomattoman suuren ahdistuskohtauksen. Soitin Akeen ja kysyin, miten se on mahdollista. Ystävällinen virkailija kertoi, että veroliput on lähetetty miehelleni, jonka nimissä auto on. SAmoin maksumuistutukset ja nyt viimeisimpänä tiedote siitä, että autolla ei saa ajaa metriäkään koska verot on maksamatta. Mies ei tietenkään voinut toimittaa papereita minulle. Tässä oli kiitos siitä, että minä olin päivittäin raahannut postilaatikosta mm. yhtiön laskut hänen postilaatikkoonsa. Ilmoitin, että jatkossa en enää veisi niitä minnekään - ja näin myös tein.

Minulla oli lomaa. Etsin auton rekisteriotteen luovutusosan, ajelutin sen miehelleni ja melko vaativaan sävyyn vaadin nimen siihen. Sitten ajoin kaupunkiin katsastuskonttorille, siirsin auton omiin nimiini, kysyin maksamattomien verojen määrän ja ajoin suoraan pankkiin maksamaan verot, jotta saan kuitin verojen maksusta autoon jos poliisit sattuvat pysäyttämään. Epämääräiset viat autossa eivät olleet kadonneet minnekään. Samana päivänä laitoin auton myyntiin. Seuraavalla viikolla aloin katsella vaihtoautoja. Vasta elokuun lopussa sain auton myytyä. Ostin käteisellä ja pienellä välirahalla pieniruokaisen dieselin. Laskin ylläpitokuluja: ajoneuvovero, käyttövoimavero, polttoaine. Säästäisin tuhat euroa tai enemmän vuodessa, kun ajaisin jollain muulla. Lisäksi minulla oli työmatkan takia pakko olla auto, joka toimi. Olin helpottunut, kun Mersu lähti.

Hevosten osalta kaikki sujui hyvin. Ruuna lähti uuteen kotiin elokuun alussa ja tamma elokuun lopussa. Tunsin helpotusta, vaikka samalla olin hyvin surullinen ja huolissani rakkaista eläimistäni. Tallipaikkamaksujen säästö oli useita satoja euroja kuukaudessa ja pelkät kengitykset maksoivat satasen kuukaudessa. Karsin kaikesta. Poltin palavat roskat pihan perällä metsikössä - pieni roskis riitti hyvin.

Polttopuut hupenivat. Kysyin mieheltä, koska hän aikoo toimittaa puut, kuten oltiin elatusmaksuista sovittu. Hän toimittaa puut ja ei maksa mitään. Hän ilmoitti, elokuun lopussa, että ei toimita minulle yhtään polttopuuta, koska on selvitellyt asiaa ja hänen ei tarvi maksaa minulle penniäkään jos lapset on vuoroviikoin hänen luonaan. Siitä alkoi toinen tarina, sossussa juokseminen. Oma tarinansa on myös talo ja asumisjärjestelyt. Pieni sivutarina löytyy aiheesta ruohonleikkuri. Ja Karin aikuinen poika. Ja Karin ex-vaimo. Ja hänen aikuinen poikansa ja Hänen tavaransa. Hevoset. Koira. Miehen ryyppyreissut. Näistä kaikista kerron jonakin päivänä.

Koko heinäkuun mies lähetti tekstiviestejä. Em. aiheista saattoi tulla kymmeniä viestejä päivässä. Aihe vain vaihtui. Sävy pysyi samana. Olin säännöllisesti huora, josta koko kylä puhui pahaa. Parhaimmillaan olin 4 ja 7 vuotiaiden lastenikin mielestä täysi huora. Oli ilmeistä, että mies oli hyvin katkera. Hän oli hyvin järkyttynyt, että minä olin löytänyt uuden miehen jota tapailin, jatkoin elämääni eikä hänen elämänsä kiinnostanut minua vähääkään.

Nyt eletään tammikuun 13. päivää vuonna 2016. Tällä viikolla mies on tekstiviestitse haastanut riitaa vain kerran. Edellisistä viesteistä on aikaa pari viikkoa, mutta niitä sitten taas riittikin. Toisinaan olen hyvin huolissani lapsistani. Ja kaikista eniten minua pelottaa, että tämä ei lopu ikinä.