Elatusmaksuasioista voisi kirjoittaa oman kirjansa. Tiivistetysti: olimme sopineet lasten isän kanssa, että kun lapset asuvat vuoroviikoin minun ja hänen luonaan, ostamme isommat hankinnat (talvipuvut, harrastusvälineet yms.) puoliksi ja ollaan sujut. Heinäkuun lopulla mies ilmoitti yks kantaan tekstiviestillä: "Ei minun tarvitse sulle mitään maksaa eikä osallistua mihinkään. Lapsilisät on sitä varten. Olen selvittänyt asian sossusta".

Täytyy muistaa, että tänä päivänä olen jo ihan eri ihminen kuin viime heinäkuussa. Olen paljon paremmin tasapainossa. Erosta on jo sen verran aikaa, että olen huomannut omakohtaisesti, että selviän elämästä ihan omin voimin, omilla rahoillani, omilla taidoillani. Heinäkuussa olin jotenkin hukassa. Minua pelotti kaikki ja mies hulluine viesteineen hämmensi soppaa entisestään. Kesälomaviikoista päällimmäisinä muistoina ovat tauoton itkeminen, stressi, syvä murhe ja hirvittävän voimakas pelko, jota en osaa sen tarkemmin selittää. Jälkikäteen ajatellen, miehen tarkoitus on ollut kaikki yhteiset vuodet tavalla tai toisella hallita minua pelolla ja hän on onnistunut siinä hyvin. Niin hyvin, etten itsekään ole tajunnut, kuinka paljon olen pelännyt. Ennen kaikkea pelkäsin miehen suuttumista, kiukuttelua, vähättelyä, haukkuja, piikittelyä. Jatkuvia moitteita. Yritin olla hirveän iloinen ja pirteä ja kiva, että mieskin olisi minulle kiva. Se ei ikävä kyllä toiminut.

Ilmoitin miehelle, taas totaalisen poissa tolaltani, että otan maanantaina yhteyttä sosiaalitoimistoon. NIin myös tein. Mies vastasi, että en minä saa muutosta meidän keskinäiseen paperiin kuin käräjäoikeuden kautta, kuten ei saa hänkään! Tutkin itse asiaa ja noin vartissa löysin tiedon, että vanhempien keskinäinen sopimus ei ole minkään arvoinen, ellei se ole lastenvalvojan (eli sosiaalitoimen) vahvistama. Kesälomien jälkeen, elokuun alussa kävin sosiaalitoimistossa selittämässä tilanteen. Meidän pienellä paikkakunnalla on yksi sosiaalityöntekijä joka hoitaa näitä asioita. Hän on iäkkäämpi mies.

Olin sosiaalitoimistossa oma itseni. Rauhallinen, asiallinen. Kerroin, että minusta vuoroviikkoasuminen on sujunut tilanteen tulehtuneisuus nähden hyvin enkä halua isää lapsistaan erottaa. Kerroin myös sen, että miehen ajatus siitä, että minun pitäisi yksin muutaman sadan euron lapsilisien turvin maksaa kaikki kuopuksen 120 euron päivähoitolaskusta alkaen on täysin järjetön, enkä tule moiseen suostumaan. Osaan toki laskea, ja tiedän senkin, mitä lasten ruoka maksaa. Se on kulueristä pienin. Sosiaalityöntekijän kanssa teimme papereita alustavasti kuntoon, toimitin hänelle seuraavalla viikolla todistukset tuloistani ja laskelmat menoistani. Omituista oli se, että hän kysyi minulta PALJONKO vaadin rahaa. Jälkikäteen ajatellen se oli hyvin kummallista, koska elatusmaksu pitäisi määrätä tulojen ja varallisuuden perusteella eikä sen, paljonko joku pyytää. Tiesin hyvin, että Kelan maksama "minimi" olisi 150 euroa /kk / lapsi. Sanoin, että 100 euroa / kk /lapsi on vähin, mihin voin suostua.

Arvatkaa vain, suostuiko lasten isä tähän "poskettomaan vaatimukseen", jolla minun oli tarkoitus "rahastaa lapsilla". Miehen sanoja lainaten. "Et ole koskana lapsista edes välittänyt, haluat ne pitää vain rahan takia". Niin järjetöntä kuin tuollainen onkin, niin kyllähän se normaalilla tunne-elämällä varustettua ihmistä satuttaa, syvästi.

Koska isän tulot on epäsäännöllisiä yritystoiminnan takia, hän ei saanut ilmoitettua tulojaan sossuun. Tiedustelin kesän kuluessa sosiaalityöntekijältä MONTA KERTAA, koska asiaan saadaan joku ratkaisu. Sain sähköpostin, jossa virkamies kertoi minulle: "Jos minun avullani pääsette sopimukseen, elatusmaksu voidaan määrätä elokuun alusta. Jos sitä pitää hakea käräjäoikeuden kautta, se määrätään sen kuukauden alusta, kun olet ollut yhteydessä lastenvalvojaan, eli heinäkuusta". Näin ollen minä olin huoleti ja odottelin ratkaisua.

Sosiaalityöntekijä vaati isää toimittamaan tietonsa 18.9.2015 mennessä. Minä kävin 23.9.2015 allekirjoittamassa paperit. Isä keksi samalla viikolla, että ei suostu maksamaan elatusmaksuja kuin 1.10.2015 alkaen. Minä pistin hanttiin ja ihmettelin, miten näin voi tapahtua, kun virkamies on minulle ihan muuta luvannut. Minä en jaksanut enää. Olin väsynyt. Annoin periksi, taas. 6.10.2015 ilmoitin, että suostun siihen miehen vaatimaan paperiin ja annan luovutusvoiton.

25.10. kysyin, koska voin käydä allekirjoittamassa paperit, koska tarvitsen ne Kelaan. Sosiaalityöntekijä vastasi minulle 30.10.2015: Olen tehnyt sopimuspohjat valmiiksi. X:n allekirjoitusaika peruutntui, koska oli unohtanut ajan oman kertoman mukaan. Nyt olen varanntu ajan 2.11. Sopimukset pitää käydä myös sinun allekirjoittamassa, jotta voin vahvistaa ne.

Vastasin välittömästi sosiaalityöntekijälle:


Varmaan X seuraavaksi edhottaa, että alkaa maksamaan vasta marraskuun alusta. Sitten taas "unohtaa" ja siirtää ajan joulukulle.

Olisi vähintään tarpeellista pitää minuakin jollain tasolla kartalla näistä asioista.. Itse ilmoitit viimeisessä viestissäsi 9.10.2015, että X käy allekirjoittamassa 13.10.2015. Olen tosiaan ollut siinä uskossa, että tämä asia on pikkuhiljaa selvä! Taas on kohta eletty kuukausi eteenpäin ja mitään edistystä ei ole tapahtunut. Pyydän edelleen erikseen mainintaa sopimukseen siitä, että vanhempien välinen viestintä koskee vain ja ainoastaan lapsiin liittyviä asioita. Nimimerkillä lauantai aamuyöstä sunnuntai-iltaan häiriköintiä taas kerran kestäneenä.
Ihmettelinkin, että minua ei pyydetä ollenkaan allekirjoittamaan. Nyt sekin syy selvisi. Tosi omituista, että minun pitää tätä asiaa koko ajan vahtia ja valvoa. Kuukausikaupalla on jo aikaa kulunut. Tottakai minä käyn allekirjoittamassa, kun ilmoitat ajan. Iltapäivästä mahdollisimman myöhään, ettei mene koko työpäivä ohi suun. Kaikki muut päivät käy paitsi tiistai.


Ja, kuten arvaatte, niin eihän sotku tähän loppunut. 2.11.2015 sain viestin sossusta: X kävi allekirjoittamassa sopimukset. Elatussopimuksen muutti 1.11.2015 alkavaksi. Käykö sinulle allekirjoittaminen huomenna 3.11.215?


Sain raivokohtauksen. Siis oikean, alkukantaisen raivarin. Jos ex-mieheni olisi ollut käden ulottuvalla, olisin varmasti, ihan varmasti, tappanut hänet siihen paikkaan. En vastannut onneksi heti mitään, hillitsin itseni ja vastasin myöhemmin:

"Ehdotettu aika sopii. En hyväksy marraskuuta. Eli sopimus tulee voimaan lokakuun alusta asti, kuten jo sinä olet hänen kanssaan sopinut. Olen aika kyllästynyt tähän sanelupolitiikkaan, jossa hän yksin päättää miten toimitaan ja kaikki muut tekee juuri kuten hän käskee. Miten hän voi yksipuolisesti muutella jo sovittuja asioita, jotka hän on itse sanellut, kerropas minulle se? Tulin toki jo vastaan kaksi ja puoli kuukautta, ja sekään ei riitä?

Mikä eräpäivä elatusmaksuille on sopimuksessa määrätty? Laitan ne nimittäin Kelan kautta perintään heti, jos rahat ei ole tilillä. Ehdottamasi aika sopii. "

Ja sossusta vastattiin: Olen tehnyt sopimuksen 1.10. alkavaksi, jonka X muutti 1.11.2015 alkavaksi ja kerroin hänelle, että on sovittu 1.10., mutta ei suostunut enää siihen. Voni ilmoittaa X:lle, että sinä et suostu kuin alkuperäiseen sopimukseen. Jos ei suostu, niin sinulla on mahdollisuus viedä asia oikeusavustajan kautta ratkaistavaksi.

Ja minä vastasin: "

Voit ilmoittaa, että jos hän ei allekirjoita sopimusta 1.10., jonka te olette keskenään tehneet, allekirjoitan sopimuksen 1.11.2015 ja vien takautuvat maksut oikeusteitse ratkaistavaksi. Minullahan on kaikesta mustaa valkoisella, ei tuota mitään vaikeuksia todistaa, kenen pillin mukaan tässä on hypätty tämä kesä ja viimeiset 9 vuotta. Ilmoitatko vielä, minkä eräpäivän siihen laitoitte? Olen luottanut sinun sanaan viranhaltijana koko kesän ja syksyn. Sinä korostat sitä, että yrität saada sopimuksen meidän välille, mutta tämä on ollut elokuusta asti ihan samanlaista: X sanoo, mitä tehdään ja minulle ilmoitetaan, mitä tehdään. Kyllä kenen tahansa ihmisen oikeudentaju sanoo, että tämä ei näin voi mennä. Jos tämä viedään käräjille, lienee sanomattakin selvää, että X joutuu ne takautuvat maksut maksamaan ja lisäksi kaikki oikeudenkäyntikulut. Ikäväähän se on, jos sinne asti pitää mennä, mutta nyt on minun joustot käytetty loppuun."

Ei mennyt edes puolta tuntia, niin sossusta vastattiin, että isälle sopii, että sopimus on voimassa 1.10.2015 lähtien.

En tiedä, onko vika minun päässä, mutta minusta tämä tarina on hyvä kertauskurssi siitä, millaista kaikki tämän hullun kanssa sopiminen on. Kaikki, siis KAIKKI, tehdään HÄNEN säännöillään ja hänen tavallaan, hänen määräystensä mukaan. Jos joku muu sanoo, miten hänen pitää toimia, niin hänen on pakko loppuun asti yrittää selvitä jonakin ihmeellisenä voittajana tilanteesta. Kun kävin lopulta sosiaalitoimistossa allekirjoittamassa paperit, sosiaalityöntekijä kertoi minulle olleensa hämmästynyt, kun isä vain kuulakärkikynällä veteli päivämääriä paperista yli ja kirjoitti uusia tilalle! Sellainen se on, aito narsisti. Säännöt eivät koske häntä. Sopimukset eivät koske häntä. Jos hän on itse sanonut, miten toimitaan, hän voi myös muuttaa kaikkia sopimuksia, pelisäääntöjä ihan kuten parhaaksi näkee. Vain hänen etunsa ratkaisee.

Isä tosiaan maksaa minulle huimat sata euroa /kk / lapsi. Kela maksaa erotuksen. Katsokaas, isä on niin varaton! Hän on jopa niin köyhä, että eron jälkeen hänellä on ollut varaa ostella moottoripyörä, mönkijä, moottorikelkka... Elatusmaksut hän maksoi aivan "näyttämisen halussa" marraskuussa niin, että laittoi minun tilille 1000 euroa rahaa. Elatusmaksut helmikuun loppuun asti kerralla. Kato, kun ei oo köyhä, eikä kipee.

Elatussopimus on voimassa vain vuoden. Ensi syksynä tulot pitäisi tarkistaa. Siitä seuraa varmaan samanlainen souvi.

Viimeisimpänä asiana, kaksi viikkoa sitten, on tapeltu sosiaalitoimen välityksellä lasten HUOLTO- ja tapaamissopimuksesta. Siihen en laittanut nimeäni marraskuussa, koska siitä puuttui maininta vanhempien välisestä viestinnästä, jouluista, juhannuksista, vaihtopäivistä ja siitä kuka tuo ja kuka hakee. Vaadin, että kaikki pitää olla paperilla kellonaikoja myöten, ennen kuin laitan nimeni siihen.

Ja jatkoahan seurasi.

Nyt on helmikuun 18. päivä, vuosi 2016. Entinen mieheni on yhtä hullu kuin aiemminkin. Minä en enää jaksa hermostua hänen hulluudestaan. Esimerkiksi sunnuntaina sain 28 tekstiviestiä. Vastasin kahteen ensimmäiseen. En vain jaksa. En enää. Enkä enää pelkää. En ainakaan niin paljon. Olen eheytymässä.

Aino Suholan sanoja lainaten


Rikkinäisestä voi tulla ehjä.

Ei entisensä,

mutta uudella tavalla kokonainen.