Kesän mittaan alkoi sattua omituisia asioita. Eräänä päivänä töistä tullessa kiertovesipumppu, joka on ulkorakennuksen pannuhuoneessa, oli sammutettu. Ajattelin, että ehkä isäni on vahingossa laittanut väärän katkaisijan, kun se on siinä valokatkaisijan lähellä. Laitoin pumpun takaisin päälle. Sama toistui syyskuun alussa. Silloin kotiin tullessa kaikki lämmitysjärjestelmän ohjauspaneelit huusi punaisena ja kattilasta oli jo kaikki varaventtiilit auki. Lämmin vesi pyöri ympyrää eikä päässyt minnekään - onneksi koko pannuhuone ei räjähtänyt taivaan tuuliin.

Sen jälkeen kysyin isältä ja Karilta, olivatko he käyneet pannuhuoneessa. Kumpikaan ei ollut. Tajusin, kuka oli käynyt sammuttamassa pumpun. Teippasin sen  On -asentoon, vahingossa kukaan ei voisi sitä enää sammuttaa.

Tämän väläyksen jälkeen tajusin myös muutaman muun asian, niin pelottavaa kuin se olikin.

Olin vaihtanut auton elokuussa. Siihen liittyy oma tarinansa, jonka kerron kohta. Viikon uudella autolla ajettuani yhtenä aamuna takarengas oli tyhjä. Kun en muutakaan keksinyt, soitin lähellä asuvalle ex-miehelleni, että onko hänellä paikkausainepulloa kotona. Tuttava toi sen minulle ja pääsin töihin. Seuraavana aamuna oli toinen rengas vajaa, mutta pääsin kuitenkin huoltoasemalle asti. Siitä ajoin suoraan rengasliikkeeseen ja ostin uudet kesärenkaat, vaikka syksy oli jo ovella.

Uusissa renkaissa pysyi ilma reilun kuukauden, kunnes oikean puolen etu- ja takarengas olivat selvästi tyhjempiä kuin muut yhtenä aamuna. Ajoin huoltamon kautta takaisin rengasliikkeeseen ja ihmettelin, että kun ostin hyvät renkaat, jotka ei olleet halvimmasta päästä, niin miten ne voi olla jo sököt näin nopeasti. Samalla sanoin, että voitte vaihtaa jo talvirenkaat alle ja tutkikaa, mikä niissä uusissa renkaissa on vikana.

Talvirenkaat vaihdettiin ja eräs työntekijä tuli pyytämään minua sivummalle, kun muitakin asiakkaita oli paikalla. "Kuule. Me tutkittiin nuo sinun renkaat. Niissä ei ole mitään vikaa. Ne ei vuoda mistään ja vanteetkin on tosi hyvät." Minä tietenkin äimistelin, että miten ne sitten voi itsekseen vajentua! Siihen mies vastasi: "Ei ne voikaan itsekseen vajentua, kyllä tässä nyt on sellainen tilanne, että joku on laskenut sinun auton renkaista ilmat pihalle".

 

Luonnollisesti järkytyin. Aloin ajatella, mitä kaikkea oli sattunut. Kiertovesipumppu. Ensimmäisen kerran auton renkaat olivat tyhjänä samana aamuna, kun tien varren postilaatikon vierestä oli hävinnyt lyhty ja sen pidike. Renkaat olivat tyhjänä aina katoksen seinän puolelta, eli sieltä minne ei talolta nähnyt.

Pari viikkoa sen jälkeen kun olin ostanut auton, ex-mies tuli minua soratiellä traktorilla vastaan. Hän ajoi niin keskellä tietä, että minulla ei ollut mahdollisuutta väistää. Tiellä mahtuu kyllä ohittamaan, jos molemmat ajavat aivan laitaa pitkin ja vauhti on hiljainen. Tämä hullu ei hiljentänyt vauhtia ja minun pieni henkilöauto vs. traktori ... Nuorimmainen oli kyydissä kun olin hakenut hänet juuri hoidosta. Jouduin ajamaan auton niin laitaan, että se putosi pois tien päältä. En päässyt mihinkään. Ex-ukko sen sijaan jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen perässään tullut auto hinasi minut pois ojasta. Tein asiasta rikosilmoituksen, tosin vasta illalla.

Voitte arvata mitenpäin se kääntyi. Minä olin ajanut liian keskellä  ja liian kovaa ja hän voisi vaatia minulta korvauksia. Jälkikäteen ajatellen, olen kuitenkin iloinen, että tein sen ilmoituksen. Jos ja kun jotain joskus tapahtuu, on jossain ylhäällä edes jokin merkintä siitä, että aiemmin on ollut uhkaaiva tilanteita. Lupasin itselleni, että seuraavan kerran kun vastaavaa tapahtuu, soitan poliisit välittömästi siinä paikalla. Eihän tuollainen kuljettaja voi selvinpäin olla...

 

Auton tarina taasen. Minulla oli oma henkilöauto. Auto oli ollut yhtiön nimissä sen takia, että sitä kautta siihen sai täydet bonukset. Keväällä mies oli siirtänyt MINUN auton kyselemättä omiin nimiinsä. Minä maksoin toki vakuutukset, verot yms. omasta pussistani. Ko. auto oli ulkoisesti hieno, mutta älyttömän kallis pitää. Isoruokainen ja kalliit verot ja vakuutukset. Sen kanssa vielä olisin pärjännyt, mutta se oli jatkuvasti rikki. Remontit oli aina isoja ja kalliita, nelinumeroisia lukuja. Olin päättänyt säästää rahaa kaikessa, missä se oli mahdollista ja päätin myydä auton. Sepä ei ollutkaan niin helppoa.

Kun auto oli vielä minun nimissäni, armas ex-mieheni laittoi minulle eräänä heinäkuun lopun aamuna viestin: Autostas on verot maksamatta ja se on ajokiellossa. Järkytyin. Olin lomalla. Aloin hullunlailla kaivamaan verkkopankista kuittia siitä, koska olen veron maksanut. En ollut maksanut sitä! Soitin Akelle ja kysyin asiaa. Lasku oli lähetetty kesäkuussa, maksumuistutuksia useampi heinäkuussa ja nyt auto todella oli ajokiellossa. Laskut olivat tietenkin menneet miehen osoitteeseen, kun auto oli hänen nimissään. Ei puhettakaan, että hän olisi niitä minulle voinut tuoda. Olin oikeasti ensinnkin ihan raivona. Toisekseen minua pelotti hirvästi, että kun ajan autoa pankkiin ja katsastusasemalle, poliisi tulee minua vastaan ja vie kilvet mennessään saman tien. Mies... Oli mukava tehdä kiusaa. Vaadin mieheltä nimen paperiin, rekisteröin auton omiin nimiini ja maksoin verot. Kaikki samana päivänä. Ja sitten yritin myydä sitä.

Kävin useammata liikkeestä kysymässä vaihtohyvitysarvoa ko. autolle. Se oli mitättömän pieni ja mukaan mahtui pari liikettä, jotka eivät suostuneet sitä edes ottamaan, kun se olisi vaikea myydä. Laitoin auton myyntiin itse ja varsin edulliseen hintaan. Se ei ollut myytävänä kauaakaan, kun sitä tultiin katsomaan. Samalla kertaa nuori mies löi minulle rahat käteen, kättä päälle ja vei tuon murheenkryynin mennessään. Kun takavalot katosivat pihasta, olin haljeta riemusta.

Siitä parin viikon päästä kävin ostamassa pieniruokaisen, pienen, halvan autoni. Olen ajanut sillä nyt yli 20 000 kilometriä ilman mitään ongelmia. Kaikki asiat on ratkenneet parhain päin. Viime kesäkuun puolivälistä jonnekin syyskuun loppuun asti oli niin suuren stressin kausi ja niin jumalaton määrä vastoinkäymisiä, kiusantekoa ja muuta, että osa minun mielestä on haudannut sen kaiken. En olisi muuten varmasti jaksanut.