.. Pari viikkoa on kulunut ja roskien keräys episodi on unohtunut, laskuakaan ei ole näkynyt :D

Mies on harrastanut viime syksystä astien lasten vuoroviikkoasumisen ja tapaamisten kanssa kiusantekoa. Lapset ovat joka torstai-illan sillä vanhemmalla, jonka luona eivät asu. Lukuisia kertoja mies on ilmoittanut esim. puoli tuntia ennen sitä hetkeä, kun hänen pitäisi hakea lapsensa "iltalomalle", että hän ei tule. "En ole paikkakunnall". "En pääse tänään". "Tuli vieraita". "On töitä". Minua se ei erityisemmin ole haitannut, pariksi tunniksi yleensä en ole mitään kummempaa ohjelmaa itselleni järjestänyt. Olen vastannut vain, että OK. Lasten puolesta olen miettinyt asiaa, vaikka heille en ole koskaan sen kummimmin asiasta puhunut. Että etenkin poika, joka on jo koululainen, varmaan osaa ajatella asioita. Hän tietää, minä päivänä pitäisi tapahtua mitäkin, ja sitten aina  yhtäkkiä ilmoitetaankin, että tänään se ei käy. Jos minä itse olisin tuon lapsen asemassa, varmaan tuntuisi pahalta. Itse olen ollut päälleliimatun hilpeä kertoessani, että isi ei tänään tulekaan.

Viime viikolla lapset ovat isällään. Tiistaina isä kysyi iltapäivästä, voinko hakea lapset töistä tullessani ja ottaa yöksi, kun hänellä on töitä. Vastasin, että voin, mutta aamulla hän saa tulla hakemaan ne sitten, kun ovat heränneet, kun menen jo kuudeksi töihin (isäni voisi tulla aamuksi minun luokseni katsomaan lapsia, kunnes heräävät). Ex vastasi, että ok.

Kun hain lapsia, hän ilmoitti, että jos pääseekin tulemaan ennen klo 22, niin ilmoittaa. Sanoin, että ilmoittaisi ajoissa, koska siihen aikaan olemme jo kaikki nukkumassa ja minullakin on aikainen töihin meno seuraavana aamuna. Klo 20 hän laittoi viestin, että ei ehdi ja lapset voi olla yötä. Klo 20.15 hän laittoi viestin, että tulee sittenkin, menee vajaa tunti. Klo 21.40 laitoin viestin, että koska hän on oikein tulossa, nuorempi lapsista on ihan poikki. Mies vastasi: Pari kilsaa. Klo 22.10 laitoin viestin, että MONELTAKO hän on tulossa, ja että eihän tässä nyt ole mitään järkeä, oltaisiin jo nukkumassa! Hän haki lapset klo 22.20.

Torstaina laitoin viestin, että voin hakea lapset aiemmin jos tarvii ja voivat olla yötä. Hän vastasi, että ei ne tule, kun olivat tiistaina minun luona. Pysyin taas fiksuna ja vastasin, että olisin kyllä mielelläni ottanut, mutta eihän sille mitään voi, jos hänelle ei käy. Sovin sitten muuta menoa torstai-illaksi. Normaalisti olisin hakenut lapset klo 16. Klo 15.40 tämä hullu laittaa viestin, että voit tulla hakemaan. Mulla meinas palaa taulu. Vastasin, että luulin, että lapset EI saa tulla ja olen jo sopinut muuta menoa. Että voin hakea lapset YÖKSI klo 20, jos tarvii. Mies vastasi: Eiköhän me pärjätä.

Klo 19 hän ilmoitti, että ei tarvitse hakea lapsia, kun on jo kotona. Siis, en tosiaan olisi ollut menossa edes hakemaan, kun hänhän sanoi, ettei tarvitse.

 

Ihan hullua. Mies käyttää törkesti minun rakkauttani lapsiin hyväkseen, kontrolloidakseen elämääni ja menemisiäni. Hän tietää, että haluaisin olla lasten kanssa enemmän kuin joka toinen viikko, joten pompottelemiseni lasten varjolla on varsin helppoa. Esikoinen laittoi minulle illalla sydäntäsärkevän tekstiviestin: Äiti, miksi me ei voidakaan tulla tänään sinun luo? Mie olisin halunnut tulla :( Olet rakas!". Mitä siihen voi aikuinen ihminen sanoa. Tuntui pahalta. Minun on varmaan jatkossa siitä huolimatta, että sydän itkee verta, pidettävä kiinni sovituista tapaamisista.

Lomaa olisi kohta kaksi viikkoa. Pitäkää peukkuja, että loma olisi rauhallinen.