Menikin useampi kuukausi, että en kirjoittanut mitään. Syy on aika yksinkertainen. Elämä asettui uomiinsa. Rakas narsistini jätti minut rauhaan. Tästä tein johtopäätöksen: olen ollut väärässä. Hän ei olekaan narsisti. Ero oli vain vaikea, ja hän tarvitsi aikaa toipuakseen. Tässä välissä oli oikeastaan ihan mukavia pätkiä. Hän saattoi tuoda lapsia hakiessaan koiralle jonkun luun. Kevätjuhlassa pystyttiin vaihtamaan pari sanaa. Lasten asioita hoidettiin yhdessä, kuten aikuiset ihmiset yleensäkin.

Muutos näkyi lapsissa, etenkin nuoremmassa, selvästi. Hän muuttui takaisin itsekseen: avoimeksi, iloiseksi, tahtoikää tavoittelevaksi lapseksi. Yöheräämiset jäivät pois, hän nukkui taas koko yön heräämättä omassa sängyssään.

Olin väärässä, vaikka en olisi halunnut olla. Olin todellakin väärässä, kun kuvittelin, että mies on sittenkin normaali, mutta hän on vain ollut jotenkin hukassa.

Yhteisen yhtiön mailla oli kaatuneita rakennelmia, jotka olivat olleet siellä parisen vuotta. Puutavara makasi pitkin maata mädäntymässä ja verkot olivat kaatuneet ojan pohjalle. NIiden purkamisesta ex oli puhunut vuokralaisen kanssa ja asia tuli myös minun tietooni.

Kävin purkamassa ko. rakennelman ja vein sen pois. Purkamiseen meni aikaa noin 6 tuntia ja se oli oikeasti melkoinen työmaa. Roskat poltin ja käyttökelvottomat verkot hävitin. Käyttökelpoiset tavarat käytin omaan kesäprojektiini. Narsisti näki lasta hakiessaan minun pihallani tämän kyseisen projektin. Jokainen, joka on ollut tämän ihmistyypin kanssa tekemisissä, arvaa jo, mitä tapahtui seuraavaksi.

Viestien lähettäminen alkoi sunnuntai-iltana. En vaivautunut reagoimaan mitenkään. Arvelin, että kun hän muutaman päivän miettii, hän tulee järkiinsä. Minä olin todellakin nähnyt valtavan ison vaivan siivotessani hänen sotkujaan pois tontilta. Sellaista sotkua, joka oli ollut siinä samassa tilassa pitkään. Puutavarasta loppukin olisi lahonnut maahan ja verkot oli pääosin niin solmussa ja sinkuneita, että niistä vain pieni osa oli käyttökelpoista. Minä olin tietenkin ROSVO ja varas, joka oli vienyt hänen omaisuuttaan. En ollut kysynyt lupaa. Minä hullu oletin, että kun tämä oli sanonut, että ne pitäisi purkaa, mutta ei ollut kuitenkaan tehnyt asialle yhtään mitään, tekisin kaikille palveluksen purkamalla ne pois ja saisin itse samalla osan tarvitsemastani rakennusmateriaalista. Olin todellakin väärässä.

En tosiaan vaivautunut reagoimaan viestiin mitenkään. En edes siihen, kun hän kirjoitti, että "Opettaa lapsille, ettei toisen omaa saa ottaa ja että äiti on varas". Voin vakuuttaa, että viesti kiehutti tunteita, mutta pystyin hillitsemään itseni, enkä alentunut vastaamaan mitään. Kun viestejä samasta aiheesta tuli kolmatta päivää, en enää voinut olla vastaamatta. Virhehän se oli, kuten aina ennenkin. Näitä ei voi voittaa. Niiden on aina saatava viimeinen sana. Yritin selittää, että omasta mielestäni olen vain siivonnut tonttia. Hän ilmoitti, että olen velkaa 200 euroa. Päätin, että minä maksan sen rahan hänelle, jotta se vinkuminen loppuu. Pyysin tuomaan laskun ja hän aikoi sen tuoda samana iltana postilaatikkoon.

Tänä aamuna laskua ei näkynyt. Lisäksi totesin, että en tarvitse kaikkea verkkoa enkä puutavaraa, jonka olin purkanut. Joten kysyin, paljonko siitä 200 eurosta saa sitten alennusta, kun palautan takaisin sinne, mistä hainkin osan puutavarasta ja verkosta. Eli paljonko on metri- ja neliöhinta. Eihän hän sitä voinut tietenkään ilmoittaa. Taidan tehdä niin, että arvioin rikkinäisen verkon hinnaksi 70 euroa ja loput puutavaralle. Sitten mittaan puutavaran määrän ja sen määrän, mitä itse olen tarvinut. Loput palautan. Toki, hänet tuntien, hän ei saa edes tehtyä sitä laskua.

Ihan normalejia kanssakäymistä oli kyllä taas eilen. Hän ottaa taas kerran yhteyttä asianajajaan. Hän tekee minusta rikosilmoituksen. Minä olen se, joka on kiristänyt ja uhkaillut häntä. Kaikista paras viesteistä oli kuitenkin: "Ps. Onko elämä tylsää, kun minua pitää härnätä. Mie pärjäisin ilman näitä väliselkkauksia". Siis aivan hullua, järjetöntä. Hän jankutti siitä, että minä siivosin hänen roskansa pois KOLME PÄIVÄÄ. Kun lopulta reagoin hänen hulluuteensa, minä olinkin se, joka härnää ja haastaa riitaa. Lupasin maksaa vain, kun en jaksa riidellä ja ennen kaikkea siksi, että hän sanoi, etten voi hakea lapsia hänen pihastaan, koska olen rosvo - en halua lapsille taas samanlaista järjettömyyttä. Tämän hän onnistui hullussa päässään kääntäään niin päin, että minä olen MYÖNTÄNYT olevani varas.

Näiden kanssa vääntäminen on todellakin hukkaan heitettyä aikaa. Narsisti ei pysty näkemään asioita kenenkään muun näkökulmasta. Hän on kaikkivoipa ja paras. Häntä ei kosketa säännöt eikä normit, ei edes lainsäädäntö.

Sam Vakninia lainaten tähän soppaan sopii taas erittäin hyvin muutama narsistin tunnuspiirre

  1. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
  2. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
  3. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
  4. Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
  5. Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
  6. Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
  7. Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.

 

En pysty edes selittämään, minkälaista narsistin kanssa keskusteleminen on. Hän ei kuuntele, mitätöi, ei lainkaan huomioi sitä viestiä, mitä minä yritän kertoa. Vaikka kuinka yrittäisin perustella, hän ei välitä pätkääkään. Narsisti saa AINA viimeisen sana. Narsistia EI VOI VOITTAA, ei ainakaan normaalin vuorovaikutuksen keinoin.

Narsistin näkemys keskustelusta on se, että häneltä pyydetään / anotaan jotain (rakastaa kehuja, arvostelua ja sitä, että muut ovat riippuvaisia), hänen kanssaan ollaan 100% SAMAA MIELTÄ. Jos näin ei ole, tulee taistelu. Näin ollen on turha yrittää saada narsistia ymmärtämään omaa näkemystäsi. ET VOI SAADA viimeistä sanaa. Narsisti tekee kaikkensa, kuten tässäkin tapauksessa (mm. käyttää lapsia lyömäaseena), että saa vastapuolen mukaan näihin valtataisteluihin. Parasta, mitä voit narskun mielestä tehdä on raivostuminen tai muu maltin menettäminen. Narsisti HALUAA luoda konflikteja. Yritän muistaa, että narsistin syyttely on melkein aina jotain syyttelyä siitä, mihin hän itse on syyllistynyt. Esim. kun hän tässä syyttää minua varkaaksi, niin minun pitää miettiä, mitä kaikkea hän on minulta varastanut.

Tällainen syyttely, ihan inhimillistä, aiheuttaa ihmisessä, jopa minussa, vastareaktion. Alan puolustella itseäni. Siitä alkaa se tavanomainen: syytöksiä sinne ja tänne, samat syytökset taas alusta. Ne samat, jotka olen kuullut jo vuosia! Minä kärsin, voin pahoin, ahdistun. Narsisti sen kun jatkaa, ja voi hyvin. Toimintatapaan kuuluu lisäksi pommien pudottelu. Esim. kun en ole reagoinut hänen viesteihinsä koko kesässä, hän saattaa yllättäen laittaa viestin: "Tapailen yhtä naista. On paljon kauniimpi ja fiksumpi kuin sinä". Narsisti KUVITTELEE, että tämä tieto jotenkin loukkaa ja järkyttää minua ja saa minut reagoimaan. Nämä tyypit oikeasti kokeilee kaikki mahdolliset keinot ja loukkaukset, jotta saavat vastapuolelta jonkunlaisen reaktion aikaiseksi.

Ainut tapa toimia näiden kanssa, jota itsekin olen hyvällä menetyksellä käyttänyt, on olla millään tapaa huomioimatta narsistin draamaa ja provosoimista. Unohda koko asia. Älä vastaa tekstiviestiin. Jos olette kasvotusten: kävele pois sanaakaan sanomatta. Tämä on se tapa, jolla SINÄ saat sen viimeisen sanan. Ennen kaikkea voit itse paremmin. Älä yritä kertoa narsistille näkemyksiäsi tai tunteitasi. Häntä ei todellakaan kiinnosta. Pahinta, mitä sinä voit tehdä, on olla reagoimatta.