Meillähän oli elatussopimus lapsista vain vuodeksi. Näin siksi, että tämä köyhä isäparka ei ole kykenevä maksamaan edes kelan elatustuen suuruista rahaa lapsistaan. Yrittäjän tulojen laskenta ei ole ihan niin simppeliä, joten sopimus tehtiin vuodeksi vain. Se loppuu marraskuun lopussa.

Otin syyskuun alussa yhteyttä lastenvalvojaan, toimitin tulo- ja menotietoni ja pyysin häntä hoitamaan uuden sopimuksen kuntoon. Eilen kysyin, missä mennään, kun mitään ei ole kuulunut. Jokainen tämän pelinhengen tunteva tietää jo, mikä oli vastaus.

Miehelle, lasten isälle, ei tietenkään sovi lastenvalvojan maksama maksu (joka on Kelan elatustuen suuruinen, eli sen noin 150 eur /kk / lapsi). Sehän on enemmän, kuin mitä hän on aiemmin joutunut maksamaan. Hän perustelee väitettään sillä, että lapset ovat hänen luonaan joka toinen viikko ja "äitihän saa lapsilisät". Lastenvalvoja yrittää vielä saada miestä sopimukseen, mutta muuten minä joudun vaatimaan sitä käräjäoikeuden kautta.

Ystävälleni kerroin, että oikeastaan tämä on minun oma syyni. Kun minä olen aina ostanut lapsille JOKAIKISEN vaatteen, polkupyörän, turvaistuimen, sukset, monot, luistimet jne. niin isäparalla ei ole kerrassaan mitään pienintäkään käsitystä siitä, paljonko ne oikeasti maksaa. Nyt mies sitten kuvittelee, että minä alan hänen rahoillaan elämään, ellen peräti rikastumaan. Toki se 300 eur /kk lapsilisä riittää KAIKKIIN lastenhankintoihin. Sanomattakin selväähän on, että hän ei ole myöskään eron jälkeen osallistunut lasten kuluihin _millään tavalla_. Minä olen ostanut edelleenkin kaikki vaatteet, kengät, pojalle kesällä uuden polkupyörän. Päivähoito ja iltapäiväkerhon laskut tulee minulle maksettavaksi (jo ne tekee yhteensä 200 eur /kk). Sillä lapsilisistä jäljelle jäävällä satasella sitten ostan kaiken muun, vai?

Tutkin toki asiaa, voiko mies olla oikeassa. Kaikkea muuta voin olla, mutta tyhmä tai hidas en ole. Aika vaivattomalla kvg-toiminnolla löysin tämän:

https://www.edilex.fi/kko/ennakkopaatokset/20100038

Ja lisäksi kävin tietenkin tutustumassa myös tähän:

http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/elatusapulaskuri

Minä tiedän, paljonko mies tienaa. Hänellä on pimeitä tuloja varmasti useampi tuhat euroa kuukaudessa. Hän ajaa uudella Bemarilla ja käy pari kertaa vuodessa etelässä. On mönkijä, kaksi moottoripyörää, upouusi lumilinko, päältä ajettava ruohonleikkuri. En oikeastaan tiedä, miten pitäisi suhtautua, taaskaan. Sitä on ollut liikkeellä paljon viime aikoina. Yleensä minulla on aina joku selvä ajatus siitä, miten lähden toimimaan jonkun ongelman ratkaisemiseksi. Nämä lapsia koskevat asiat saa minut hämilleen, en tiedä, mitä pitäisi ajatella. Jos lähdetään käräjöimään asiasta, tulen todennäköisesti saamaan enemmän kuin sen 150 eur /kk. Siellä tulee väkisinkin ilmi kaikki pimeät tulot. Tulee todistajia ja muuta. Samalla voisin vaatia muutosta myös huoltoon ja tapaamiseen, viime aikaisten sotkujen perusteella olisin varmasti hyvin vahvoilla senkin asian kanssa... Mies tuskin on kenenkään normaalin aikuisen silmissä kovin kyvykäs huoltamaan lapsiaan.

Kammottava ajatus hiipi mieleeni eilen. Onko mies vaatinut vuoroviikkoasumista vain ja ainoastaan rahan takia? Säästääkseen? Ovatko lapset tässäkin kohtaa vain nappuloita hänen suuressa pelissään?

Lastenvalvoja soittaa tänään vielä miehelle ja kertoo tilanteen. Että jos sopimukseen ei päästä, hän tulee neuvomaan minulle, miten haen ratkaisun oikeusteitse. Kotivakuutus voisi mahdollisesti korvata jotain tähän liittyen, en tiedä, miten minulla on mahdollisuus oikeusavustajaan. Todennäköisesti kuitenkin on, koska kantajina oikeudessa ovat lapset, joiden elatuksesta on kyse, enkä minä. Vastaajana isä.

Tästä kuuluu vielä perästä. On mahdollista, että mies raapustaa nimensä paperiin heti kun tajuaa, että käräjillä voidaan päättää, että hän maksaa vielä enemmän. Mikään ei ole niin tärkeää kuin raha. Saattaa se käydä sekin mielessä, jos oikeasti otan esille myös sen huoltajuus ja tapaamisasian.

Toivoisin kuitenkin, että asia saataisiin ratkaistua ilman käräjöintiä. En kaipaa häneltä sen enempää rahaa, ainoastaan sen, mitä Kelalta saisin kuitenkin. Huolto- ja tapaamisasiaan kyllä haluaisin muutoksen, mutta en uskalla sitä vaatia... Minulla on vankka usko siihen, että kun lapset kasvaa, he saavat itse päättää missä ovat. En epäile hetkeäkään, että kumpikaan siinä vaiheessa valitsisi isänsä. Lapset ei ole tyhmiä, ei vaikka mies manipuloi heitä ja haukkuu minua lasten kuullen jatkuvasti. Pienikin lapsi ymmärtää oikean ja väärän. Paremmin kuin tämä kyseinen akuinen.

Jotenkin surkuhupaisaa tämä on. Aina, kun ajattelen, että nyt on tasaista, jotain tapahtuu. Mikään, ei yksikään asia, tämän mielenvikaisen kanssa, mene kuten "voisi ajatella".