Olen miettinyt viikonloppuna suuria asioita... Kävin perjantaina yhden miehen kanssa ulkona. Se oli mukavaa. Hän oli mukava. Olen miettinyt...

 

Millaista suhdetta minä haluan? Mikä oikeastaan on tärkeää? Mistä en ole valmis tinkimään yhtään, ja minkä kanssa voin elää? Entä mieheltä? Mitä ominaisuuksia kumppanissa on ehdottomasti oltava, mitä ei?

Kun olin menossa perjantaina syömään yhden miehen kanssa. En ollut tavannut häntä elävänä koskaan aikaisemmin, kyseessä on tuttavan ystävä. En tiennyt, mitä odotan. Ehkä kyseessä olisi tylsistymisen ja yksinäisyyden epätoivoinen karkotusyritys. Viikot ilman lapsia on pitkiä. Vaikka tulen töistä kotiin vasta ennen viittä, ja useampana iltana käyn jossain harrastuksessa, silti haikeus vaivaa. Saatan istua terassilla tunnin ja polttaa puoli askia tupakkaa. Tuijottaa seinää. Havahtua.

Edellinen salamarakkaus, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa, on saanut minut miettimään monia asioita. Ehkä kaipaan sitä hullua rakastumisen tunnetta. Ehkä pitkä suhde narsistin kanssa on jättänyt niin syviä haavoja, että haluan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa ja lässytystä, ja kun arki astuu kuvioihin, suhde on minusta huono. Sen tiedän varmaksi, että en ole mitenkään läheisriippuvainen. En voi jäädä enää ikinä huonoon suhteeseen, vaikka yksinolo tuntuukin hetkittäin vaikealta. Toisaalta on myös päiviä, kun yksinäisyys suuressa talossa tuntuu hirvittävän lohdulliselta, rauhalliselta - hyvältä. Voiko rakastumiseen jäädä koukkuun?

Mitä minä suhteelta haluan? Mikä on ehdottoman tärkeää? Haluan suhteen, jossa on molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta. Toista ei lytätä, arvostella ja moitita jatkuvasti. Sellaisen suhteen, jossa kumppania voi katsoa ja olla iloinen, että tuo on minun mieheni, ja toivon tietysti miehen tuntevan samoin. Haluan olla ylpeä ja iloinen siitä, että kyseessä on juuri minun rakkaani. Tietyssä määrin kaipaan romantiikkaa ja helliä sanoja. Päivittäisiä halauksia, helliä sipaisuja ohimennen, kauniita sanoja. Ilman en enää pysty elämään, vaikka en todellakaan tarkoita, että miehen pitäisi jatkuvasti leperrellä korvaani. Haluan läheisyyttä ja kosketuksia ilman velvoituksia yhdynnästä. Haluan seksiä, joka tarkoittaa muutakin kuin aktia. Vapautunutta, hyvää seksiä, jossa kumpikin uskaltaa kertoa toiveensa ääneen. Haluan kokeilla uusia asioita myös sängyssä. Uskollisuus on ehdottoman tärkeää. En voisi antaa anteeksi pettämistä, enkä enää voisi sitä myöskään hyväksyä, suhde loppuisi siihen.  Se arvostus, kunnoitus. Sen mukana tulee kaikki muukin. Kun toista ihmistä arvostaa, on huomaavainen, ystävällinen ja kohtelias. Lisäksi pitäisi olla avoimmuutta. Kykyä keskustella vaikeistakin asioista, kykyä tehdä kompromisseja, vaikka se ei minun vahvuuteni olekaan.

Jos ajattelen asiaa pidemmälle, yhteenasumista, niin tulee muitakin asioita. Minä en ala kävelemään kenenkään perässä. En tarvitse kolmatta lasta enkä huollettavaa. Työt pitää pystyä hoitamaan yhdessä, tasapuolisesti.  Sama koskee rahaa. En enää ala kenenkään taloudenhoitajaksi ja laskujen maksuautomaatiksi ja jätä itseäni syrjään.

Millainen se mies pitää olla? Mitkä ominaisuudet on pakollisia, mitkä ehdoton EI.

Kun mietin tätä perjantaista deittiäni, niin hänessä on paljon sekä sitä sisäistä että maallista siitä, mitä kaipaan. Olkoon hänen nimensä nyt tässä vaikka Sami. Sami on hauska, hänellä on samanlainen tilannehuumorintaju, vähän kaksimielinen, vähän sarkastinen, vähän viiltävä. Sellainen huumori, joka saa minut nauramaan, hyvälle tuulelle. Hän on myös sopivasti vaatimaton. Jalat maassa, ei mikään itserakas paskiainen. Hän selvästi arvosti seuraani korkealle ja ajatteli, että olis onnenpekka kun kaltaiseni naisen saisi omakseen. Hän on hyvän näköinen, hyväkroppainen. Pukeutuu siististi, harrastaa liikuntaa ja pitää huolta itsestään. Sekin on tärkeää. Hänellä on hyvä vakituinen työ. Väittäisin, että hän on myös aito. Kaikki loppuosa on vielä ihan arvoitusta, mutta olen valmis ottamaan selvää tarkemmin.

Ehdottomasti miehen pitäisi olla siisti. Ulkoisesti, mutta pitää myös kotinsa ja ympäristönsä siistinä. Kaikista tärkein ominaisuus huumorin ohella on äly. Kaipaan terävä-älyistä seuraa, en kestä hitaita tai heikkolahjaisia ihmisiä kovin pitkään. Sitten tietysti nämä uskollisuus- yms. asiat.

 

Olen miettinyt häntä paljon viikonloppuna. On vaihdettu paljon viestejä. Mietitty, koska tavataan uudestaan. Ehkä tästä voisi tulla jotain. Yritän pitää jalat maassa, hänelle varmaan on muitakin ottajia. Kuitenkin... sellainen pirteys hiipi mieleen, kun sai aikuisessa seurassa iltaansa viettää. Hyväntuulisuus on kulkenut mukana koko pitkän viikonlopun.

Pitäkää peukkuja, lukijat rakkaat. Vähiten kaipaan tähän enää mitään ylimääräistä ihmissuhdesotkua tai draamaa. Tai suuria pettymyksiä. Ehkä... mistä sitä koskaan tietää.