Vuosi on mennyt ja blogin pitäminen on jäänyt. Alkuun sen unohtuminen johtui järjettömästä rakkaudesta, joka vei minut mukanaan. Toisaalta lasten isä jätti minut myös rauhaan samoihin aikoihin.
Viime syksynä, jonnekin kai tammikuun tietämille asti, alkoi ajanjakso, jona lasten isä käyttäytyi normaalisti. Hän oli oikeasti lähes normaali. Ehkä se johtui kihlautumisestani Samin kanssa. En tiedä. Muistan ajatelleeni, että ehkä olen ollut väärässä. Ehkä hän ei olekaan narsisti. Ehkä hän on vain katkera ja vihainen ihminen, joka ei ole toipunut erosta ja haluaa syyttää minua kaikesta omasta pahasta olostaan. Voin vakuuttaa, että tuo ajatus oli väärä ja sittemmin on tullut jälleen todettua ex-miehen mielisairaus moneen kertaan.
Vuosi on ollut tapahtumarikas. Sami muutti luokseni asumaan. Uusioperheen elämä haki uomiaan ja arki asettui lopulta taloksi positiivisella tavalla. Kesällä menimme naimisiin. Olen edelleen yhtä hulluna häneen kuin ennenkin ja hän on edelleen yhtä rakastettava ja kaikinpuolin ihana kuin aiemminkin. Sami kohtelee minua hyvin. Paremmin kuin kukaan ikinä. Ei mene yhtään päivää, ettei hän kertoisi rakastavansa minua, koskettaisi, suukottaisi, pitäisi hyvänä. Hän osallistuu aktiivisesti kotitöihin ja minun lasteni hoitamiseen. Hän vie poikaani harrastuksiin. Hän käy kaupassa ja hoitaa osuutensa, ripustaa pyykkiä, imuroi, tekee lumitöitä, korjaa autoani ja kantaa polttopuita. Omat ongelmamme meillä on, mutta ne eivät oikeastaan tähän kuulu.
Samin tapa kohdella minua ja hänen seurassaan vietetty vuosi ovat muuttaneet minua. Oikeastaan haluaisin ajatella, että olen muuttumassa takaisin kohti sitä ihmistä, joka olin ennen kuin tapasin Hullun. Ennen kuin Hullun seurassa vietetyt vuodet ja kärsityt hetket tekivät minusta sen ihmisen, joka eron hetkellä olin. Ensimmäiset kuukaudet Samin kanssa meille tuli helposti riitaa. Syy oli minun. Syy oli se, että otin erittäin helposti itseeni kohdistuvana arvosteluna ja haukkumisena kaikki sellaisetkin asiat, jotka hän tarkoitti täysin vilpittömiksi kysymyksiksi. Puolustauduin ja hyökkäsin. Muistan hyvin sen tammikuisen lauantain, kun istuimme kipakoissa löylyissä saunassa. Sami otti asian puheeksi. Hän sanoi minulle, että on seurannut käytöstäni. Että hän haluaa sanoa minulle, että hän ei ole minun entinen mieheni eikä hän arvostele eikä hauku minua tai minun tekemisiäni. Että hän ei tarkoita mitään pahaa eikä halua riidellä. Että häntä ei haittaa yhtään, vaikka kävisin joka ilta lenkillä tai salilla tai jumpalla tai makaisin jouten sohvalla kolme iltaa peräkkäin. Että hän toivoisi, että olisin enemmän jouten, että osaisin ottaa rennosti, että tekisin enemmän asiota joita haluan ja vähemmän asioita joita koen "pakoksi" tehdä.
Se oli hyvä keskustelu. Mietin sitä pitkään ja sen jälkeen kaikki muuttui. Turhat riidat ja kahnaukset jäivät pois. Hänen sanojaan lainaten: olet muuttunut valtavasti. Olet niin paljon kiltimpi kuin ennen, et tiuski etkä huuda. Ja olet jotenkin herkempi, kuoresi on vähemmän paksu.
Voinen rehellisesti sanoa, että Samin tavattoman suuri arvostus minua kohtaan ja täysin olematon arvostelu tai moite on vaikuttanut minuun valtavan paljon. Hän ei ole ikinä haukkunut minua. Moittinut laiskaksi tai valittanut mistään turhasta. Päinvastoin. Hän muistaa kiittää minua siitä, miten paljon teen kaikenlaisia asioita ja pikemminkin kehottaa jättämään asioita tekemättä, lepäämään. "Älä nyt ala tyhjentämään sitä tiskikonetta. Ehtii sen huomennakin, mulla on vapaata". "Tarvitko apua niiden pyykkien kanssa?". "Anna olla, ei tänään tarvi imuroida. Ehtii sitä myöhemminkin. Tule tänne, istutaan sohvalla".
Loputtomalla lempeydellä ja kiltteydellä on todella ihmeitä tekevä voima. Minua vähän itkettää, kun ajattelen, että Sami on todellakin onnistunut rakastamaan minua ehjemmäksi.
Yritän aktivoitua blogin suhteen. Olisi paljon kerrottavaa siitäkin, mitä Hullu on ehtinyt vuoden aikana tekemään. Mitä kaikkia asioita minä olen tehnyt, joita en koskaan aikonut tehdä. Miten lasten elämä on muuttunut paljon.
Rikkinäisestä voi tulla ehjä. Ei entisensä, mutta uudella tavalla kokonainen.
Lumisia terveisiä ja hyvää viikonloppua kaikille. Elämä voittaa.
Kommentit